Viime viikolla astuin maailman jyrkintä reittiä kulkevaan köysiratavaunuun Langkawin saarella. Siitä aloin miettiä, että olen tullut pitkän matkan korkeanpaikan pelkoni kanssa.
Jos tämä pelko ei ole sinulle tuttu, se on täysin irrationaalinen paniikinomainen tunne, joka saa ihmisen tuntemaan pahimmillaan halua jopa hypätä korkealta.
En voi mennä lähelle korkean pudotuksen reunaa käsien vapisematta ja pitämättä kiinni kaiteesta. Mieleni tekee vain vetäytyä kauemmaksi, aivan kuin reuna olisi myrkyllinen käärme, jota yritän saada kiinni. Köysiradat sekä vaikkapa korkeat läpinäkyvät sillat lamauttavat minut ja saavat tuntemaan todellista pakokauhua.
Pahinta on, etten tunne olevani kovin vakaa ja kontrollissa liikkuessani pelkoa aiheuttavissa paikoissa. Pelkään hieman kaatuvani, koska jalkoja heikottaa ja päässä on huimaava olo.
Ajattelinkin nyt paitsi kertoa sinulle miksi menen edelleen korkeisiin paikkoihin matkustaessani myös listata joitakin paikkoja, joihin olen uskaltanut, miltä se tuntui ja miten olen voittanut ja hallinnut pelkoa.
Miksi mennä korkeisiin paikkoihin, jos se pelottaa?
 |
| Langkawin köysiradan päässä on skybridge, jonka maisemat pilvettömänä päivänä ovat upeat. Jäisinkö muka alas? |
Jos saisin mahdollisuuden kirjoittaa Ultra Bran kappaleeseen Minä suojelen sinua kaikelta uudet sanat, ne voisivat mennä vaikkapa näin:
Olen kiivennyt helteellä Eiffel-torniin, olen ajanut köysiratavaunulla Langkawin saaren huipulle.
Olen nähnyt maisemat London Eyesta ja kivunnut Kölnin tuomiokirkkoon. Olen kurkannut Rondan rotkoon, katsellut Trapanin yli köysiratavaunusta.
Uskalsin Empire State Buildingin päälle, ja katselin Da Latin maisemaa ilmasta. Olen kiipeillyt vesiputouksen rotkoilla, kävellyt Lontoon siltojen yli.
Pelkäsin putoavani, mutta pääsin kuitenkin takaisin!
Musiikillisesti lauluni ei toimisi, mutta voin nyt tässä ylpeänä todeta, että mikään jollakin tasolla houkutteleva kokemus ei ole jäänyt minulta kokematta korkeanpaikan pelkoni tähden.
Koen hurjaa iloa siitä, että uskalsin ja voitin itseni, kun saan jalkani taas maan kamaralle.
Minua on ajanut korkealle muiden halu nähdä maisemat. En ole halunnut jäädä paitsi yhteisistä kokemuksista, viedä muilta iloa ja löytämisen riemua tai miettiä, olisiko pelkoni sitten lopulta estänyt minua kokemasta jonkin jutun.
 |
| Ylhäältä on usein huikeat maisemat. Tässä Rondan kaupunkia ympäröivää maaseutumaisemaa Espanjasta. |
Tiedän, että pelkoni ei ole looginen ja riskit turistinähtävyyksillä ovat häviävän pieniä. Siksi olen heittäytynyt tilanteisiin, joissa minulla on epämukavaa. Ihan jo silläkin asenteella, että ehkä pelkoni katoaa tai vähentyy, jos altistun näille tilanteille tarpeeksi.
Valitettavasti itse pelko ei ole siedätyshoidolla kadonnut minnekään. Olen vain oppinut selviämään tilanteissa paremmin. Kirjoituksen lopusta löydät kuitenkin vinkkini, miten voit lähestyä pelkoa ja selvitä sen kanssa.
Millaista siis on matkustaa korkealle, kun pelottaa? Tähän valitsin viisi erilaista matkakohdetta, joihin olen uskaltautunut ja joissa olen työskennellyt pelkoni kanssa, monien joukosta.
1. Eiffel-torni Pariisissa
 |
| Emme toki kiivenneet Eiffel-tornin huipulle asti, sehän on tuolla jossain todella korkealla! |
Eiffel-torni oli ensimmäisiä korkeamman paikan kokemuksiani puolisoni kanssa. Olimme usean viikon inter rail-matkalla Euroopassa ja vietimme Pariisissa budjettielämää. Eiffel-torniin oli silti päästävä.
Tornin budjettivaihtoehto on kävellä tasanteille portaita. Ne olivat ainakin tuohon aikaan osaksi läpinäkyvät metallikehikkoiset portaat ja niitä voit käydä kurkkaamassa
Eiffel-tornin sivuilta - sivun mukaan portaita on 704. Emme todellakaan kiivenneet niitä kaikkia.
Omia kuvia siltä ajalta ei ole, sillä tuolloin olimme köyhiä opiskelijoita. Mukana liikkui kaikesta huolimatta järjestelmäkamera, jolla otin kuvia filmille. Ranskalainen Fnac-kauppa oli meille suosikkikohde, sillä sieltä filmiä sai halvalla. Eihän esimerkiksi iPhonea ollut vielä edes kehitetty tai yleensäkään kukaan haaveillut tai pelännyt, että omia matkakuvia laitettaisiin nettiin. Siinähän olisi internetpiuhatkin varmasti jo savunneet ja odoteltu päiväkausia!
Pariisissa oli joka tapauksessa tuolloin todella kuuma (muistan tuolla matkalla mittarin näyttäneen jossain vaiheessa 42) ja saimme jonottaa helteessä kauan. Päätimme, että portaisiin on lyhyempi jono ja vaihtoehto tulisi halvemmaksi.
 |
| Eiffel-torni pääsee minulle oikeuksiinsa valaistuna iltaisin Pariisin upeana kiinnekohtana ja maamerkkinä. |
Kun vihdoin pääsin ensimmäiselle tasanteelle olin oikeastaan todella huojentunut - olinhan koko matkan sinne katsellut maata jalkojeni alla voiden pahoin sekä helteestä että korkeudesta. Tasanteella pystyin katselemaan maisemia, sillä helpotus mahdollisuudesta siirtyä reunempaan ja nojata kaiteeseen oli olemassa. Ensimmäinen tasanne ei siis ole erityisen korkealla, se on sellainen monikerroksisen talon korkuinen.
Myöhemmin olenkin kuullut, että muilla korkeanpaikan pelosta kärsivillä ei ole ollut suuria ongelmia Eiffel-tornin kanssa, sillä he käyttivät hissiä ja ylemmät tasot on hyvin suojattu.
Minulle on silti jäänyt hyvä suhde Eiffel-torniin. Olen viettänyt Pariisissa syntymäpäiviä - esimerkiksi 18-vuotispäiväni, jolloin ostimme pullon ainakin silloin kamalalle maistunutta Mummsin-samppanjaa ja nautimme sen hotellihuoneen ikkunalaudalla - on ihana nähdä tornin olevan valaistu illalla ja miettiä: "miten mukavaa, että valaisivat sen minun kunniakseni!".
2. London Eye ystäväni syntymäpäivänä - hän pelkäsikin eniten!
 |
| London Eyesta oli kivemmat maisemat kuin luulin. |
Ystäväni täyttäessä 30 Lontoossa meillä oli listalla muutama asia, jotka hän ehdottomasti halusi tehdä: kävellä ensimmäistä kertaa Tower Bridgen yli ja käydä London Eye-maailmanpyörässä. Molemmat olivat hänestä jotakin, mitä 30-vuoden ikään ehtiessään syntyperäisen lontoolaisen olisi tullut tehdä.
Niinpä hoidettuamme sillan yli kävelyn ja lounaan alta pois, lähdimme jonottamaan maailmanpyörälle. Olin jo etukäteen tietysti kertonut, että minulla on korkeanpaikan pelko, joten jos menen hiljaiseksi tai istun vain alas, se johtuu pelostani.
 |
| Matkan aikana London Eyen vaunu kääntyy hieman. |
London Eye oli ihan korkeinta kohtaansa lukuunottamatta minulle kuitenkin siedettävä kokemus. Aivan ylhäällä vaunu kääntyy oudosti ja kyyti oli hetken epämukavaa lähinnä, koska näin maailmanpyörän rakenteet sekä alla siintävän maan ja veden. Muuten bongasin kotitalon ja katselin Lontoon kaunista maisemaa.
Ystäväni, joka ei ainakaan tiennyt korkeanpaikan pelostaan, sen sijaan valahti täysin valkoiseksi ja pystyi lähinnä vain istumaan vaunun keskellä olevalla penkillä. Hän ihasteli, kuinka minä pystyin olemaan niin normaali ja lohduttamaan häntä.
Kokemus kääntyi siis hieman päälaelleen tuolla kertaa ja minulle jäi ihan hyvät muistot maailmanpyörästä, vaikken niihin lähtökohtaisesti haluakaan kyytiin. Näköalat London Eyesta olivat myös hienommat kuin odotin.
3. Langkawi SkyCab - maailman jyrkin köysirata
 |
| Jyrkkää ja korkeaa luvattiin ja jyrkkä ja korkea se oli. |
Tällä viikolla eteen tuli "maailman hauskin ja saaren paras" korkeanpaikan nähtävyys, eli Langkawin saaren
SkyCab köysirata. Rata kestää kokonaisuudessaan noin 15 minuuttia ja nousee jyrkemmin kuin yksikään toinen maailmassa. En ole ennen ollut köysiradassa, jossa roikuttaisiin niin korkealla maan yläpuolella.
Katselin rataa pitkään ja tiesin jo etukäteen sen olevan minulle todellinen haaste. Lähdin kuitenkin mukaan ajatellen, että osaan jotenkin rauhoittaa itseni.
 |
| Korkea vesiputous köysiradan vaunusta nähtynä. |
Radan jyrkkyys sai kyllä ainakin jyrkimmässä nousussa muutkin tuntemaan osan siitä, mitä minä tunnen kaikkialla korkealla. Pidin katseeni meressä tai viereisessä vuoren huipussa ja hengittelin rauhallisesti. Meri olikin kaunis, mutta esimerkiksi muiden ihastellessa toisella puolen näkyvää vesiputousta, huomasin heti etten voi katsoa tuohon suuntaan ollenkaan.
Pahinta koko hommassa oli näköalatasanteen reunalla seisominen ja sen tajuaminen, että ei olisi mahdollista mennä ensimmäiseltä tasanteelta suoraan alas vaan vielä 200 metriä olisi pakko nousta uudestaan vaunussa.
Koska en ollut varautunut asiaan, vaan luulin, että enää olisi edessä matka alas, pärjäsin heti hieman huonommin. Vaunu kuitenkin sukelsi pilven sisään, mikä oli jollakin tapaa niin satumaista ja outoa, että se vei suuren osan huomiotani.
Alempaa voit katsoa vinkit, joiden avulla onnistuin pysymään rauhallisena, vaikka en suorastaan nauttinut kyydistä.
 |
| Ihana saaristo rauhoitti ja kaukaisiin saariin oli melkein terapeuttista tuijotella. Melkein. |
SkyCabin näköalatasanne ja näköalasilta olisivat pilvettömämpänä päivänä olleet vieläkin huikeampi näköalapaikka. Nytkin sieltä sai hienon näkymän upeaan saaristoon, merelle sekä vehreään ympäröivään luontoon.
Tuollaista kuvaa on vaikea muodostaa maan pinnalta. Lentokoneella saarelle saapuessa vehreys sekä merestä nousevien saarien muoto lumoavat. Saadakseen uudelleen kokea saman ennen lähtöään on oikeastaan pakko mennä juuri tähän kohteeseen ja uskaltautua köysiradalle.
4. Ihana päivä Rondassa Espanjassa rotkojen reunalla
 |
| Rondan kaupunki sijaitsee korkealla rotkon yläpuolella. Korkeuseroja pääsee ihastelemaan esimerkiksi silloilla. |
Ollessamme viimeksi Espanjassa Malagan lähellä matkustimme junalla Rondan kaupunkiin. Se on kaunis paikka, joka kuitenkin sijaitsee syvän rotkon reunalla. Kaupungissa liikkuessaan joutuu väkisin korkeiden pudotusten äärelle. Monet valokuvauksellisimmista kohdista ovat juuri niitä, joissa korkeuserot todella aistii.
Muutamassa kohdassa Rondassa pysyttelin mieluummin kauempana rotkon reunasta. Hemingwayn kirjassa Kenelle kellot soivat kerrotaan siitä, kuinka kaupungin historiassa epämieluisia henkilöitä olisi heitetty kaupungin reunan yli. Kuka tahansa kaupungin kallioisella reunalla vieraileva voi kuvitella, kuinka tuohon tilanteeseen olisikin konfliktitilanteessa mahdollisesti päädytty.
 |
| Kuvassa näkyy upean maiseman lisäksi kammottava näköalaterassin uloke, joka ei ole korkeanpaikan pelkoisia varten. |
Kauniina aurinkoisena päivänä Rondan maisemat ovat huikeat ja kaupungissa kävellessään värikkäitä rakennuksia ihastellen ei tarvitse kokoajan muistaa olevansa korkealla. Kuilun reunalla voi käydä testaamassa, miten oma pää kestää maisemien ihastelua.
Rondassa oleilua helpottaa esimerkiksi se, että maisemaa näkee seisomatta ihan missään reunalla. Kaikkein uskaliaimmat paikat voi jättää seurueen himovalokuvaajille, joita ei korkeus pelota.
5. New Yorkin katolla Empire State Buildingissä
 |
| Onhan tuossa maisemassa vaan sitä jotain, kun ylhäältä katselee! |
New York, New York - mikä ihana kaupunki ja mistäpä muualta sen näkisi paremmin kuin kuuluisan Empire State Buildingin näköalatasanteelta. Koko kokemus on aika kaupallinen ja hassu ja itse tasanne on suojatun tuntuinen. Siellä ei roikuta missään ihan reunalla.
Minulle visiitti oli helppo ja mukava, vaikka toki tutut tunteet pinnan alla hieman kuplivatkin. Tuolla näköalatasanteella pääsin helposti tukevan seinän viereen, jos korkeus alkoi liikaa tuntua. Maisemat olivat kuin tuttuja kulmia ja sittenkin vieraat.
Mieleen on myös painunut tasanteen reunuksilla poseerannut pulu, joka ehdoin tahdoin tuli lähes jokaiseen kuvaan. Kaikki hauska helpottaa aina pelkoakin, ehkäpä pulu teki tuolla kertaa tehtävänsä.
 |
| "If I can make it there, I'm gonna make it anywhere..." tämäkin pulu päätyi jopa suomalaisten ruuduille. |
Vinkkejä korkeanpaikan pelon kanssa matkustamiseen
 |
| Asiat voisivat olla huonomminkin: Langkawin SkyCabin karvalakkimallilla kuljetettiin vuorelle vain tavaroita. |
Kuinka pääset rauhallisena mukaan:
- Katsele rauhassa, minne olet menossa ja tunnustele, miltä ajatus tuntuu. Jos kauhu iskee jo maassa, koita saada jalat takaisin maan pinnalle: "todellista vaaraa ei ole, täällä käy päivittäin satoja ihmisiä eikä heille käy mitään".
- Kerro muille korkeanpaikan pelostasi. Kerro, että vaikkapa köysiratavaunua ei saa heiluttaa, sillä se lisää pelkoa. Pelosta ja siitä, mikä pelottaa, kannattaa puhua vasta jälkeenpäin. Sen sijaan muista jutuista puhuminen rentouttaa ja vie ajatuksia pois pelkästä pelosta.
- Jos jokin tilanne on todella ylitsepääsemätön, kaikkialta pääsee pois ja yleensä melko nopeasti, jos vaikkapa joku saa sairaskohtauksen. Vietnamissa vesiputousretkellä meinasin pudotuksen äärellä jättää leikin kesken, kun alkoi todella itkettää. Pääsin lopulta yli, kun muut menivät menojaan ja sanoin odottavani. Yksin ilman painetta etenin hitaasti ja varmasti. Tilanne purkautui, mutta muiden odottaessa olisi paras vaihtoehto todella ollut jättää leikki sikseen.
 |
| Borobudurin temppelillä Indonesiassa yritin kurkistella ja ottaa oppia kivibuddhan tyyneydestä. |
Kuinka osaat olla rauhallisempi ollessasi korkealla:
- Istu alas, jos paikalla on penkkejä, tai pidä kiinni kaiteesta. Tuolin reunastakin voi pitää kiinni ja se voi auttaa tuntemaan olosi vakaammaksi.
- Jos matkustat vaunussa korkealle ja pelko on todella paha, keskity ulos ja sisään hengitykseen (nenän kautta sisään, suun kautta ulos - näin saat hengityksen kontrolliin) ja painon tunteeseen, kun istut penkillä. Mieti miltä tuntuu, kun jalkasi koskevat lattiaa. Laske hengitykset, jos se auttaa. Kun saat hyvin ilmaa, paniikki ei pahene eikä ala niin helposti huimata.
- Kiinnitä katse johonkin kaukaiseen kiintopisteesen. On aina parempi katsoa jotakin ylempänä kuin alempana olevaa. Koita löytää katseelle sellainen kohta, joka ei luo korkeuden tuntua ja vältä katsomasta alas.
- Silmien sulkeminen voi auttaa, mutta joskus se myös kiinnittää huomiosi vaikkapa tuuleen, joka kevyesti keinuttaa köysiratavaunua. Voi olla parempi ajatus katsoa vaikkapa lattiaa. Suosittelen välttämään "lasipohjaisia" tai siis paremminkin läpinäkyviä köysiratavaunuja ja näköalatasanteita, sillä niissä katseen kääntäminen pois on paljon hankalampaa.
- Jos ainoa tapa saada pää kasaan on vaikka istua lattialle, niin mitä sitten? Kokoa itsesi ja poistu tai jatka, riippuen fiiliksistä ja mahdollisuuksista.
Nauti saavutuksistasi täysin rinnoin! Vain siksi, että muilla ei ole pelkoa ei kannata olla tuulettamatta, kun voittaa itsensä. Heillä on takuulla joku muu mörkö takataskussa, vaikkeivät ehkä vielä edes sitä tiedä.
Yhteenveto
Korkeanpaikan pelkoni kohtaaminen on antanut monia huikeita onnistumisen tunteita, mutta korkealla oleminen tuottaa silti minulle samanlaisen reaktion vieläkin.
Joskus nykyään käyttämäni tekniikat auttavat ja saan pidettyä itseni melko rauhallisena. En kuitenkaan voi sanoa nauttivani näistä kokemuksista yhtä paljon kuin muut.
Voin toki arvostaa korkeita näköalapaikkoja ja vaikkapa parin päivän takaisia näkymiä Langkawin saarta ympäröiviin turkooseihin vesiin ja pienempiin saariin. Oli myös jännittävää kokea millaista on olla pilven sisällä, kun pilvinen sää tarkoitti osaa matkasta pilviverhon seassa.
 |
| Koski kuohuu Lapissa kesällä. Korkeuserot ovat kuitenkin hienoja katsella. |
Vaikka en saa kokemuksista aivan samaa kuin muut, ne ovat silti jotakin, mitä arvostan ja säilytän muistoissani. Toisaalta muut eivät koe helpotusta ja itsensä voittamisen upeaa tunnetta, kun astuvat takaisin maan kamaralle.
Lopulta kaikki, mitä matkustaessa ja muutenkin koemme on henkilökohtaista. Samalla tavalla nämä kokemukset ovat minulle erilaisia kuin vaikkapa puolisolleni, joka rakastaa näköalapaikkoja ja korkeuksia.
 |
| Tällainen Balin temppelimaisema taas ei minua pelota. Jos on maata näkyvissä jalkojen alle, kiipeän vaikka vuorelle. |
Jos olet kokenut tällaista pelkoa ja ehkä toivonut voivasi tehdä jotakin erilailla, kannattaa kokeilla toimiiko joku vinkeistä sinulle ja voitko joskus voittaa pelkosi ja olla mukana porukassa. Jos taas et pelkää korkeuksia, me pelkäävät ihmiset olemme tosi kiitollisia, kun otat meidät huomioon ja ymmärrät rajoitteitamme.
Mukavia hetkiä maailman katoilla, pelkääville ja muillekin!
Tunnisteet: Espanja, käytännön vinkit, Langkawi, Lontoo, läsnäolo, Malesia, Matkustus, New York, Pariisi, Ranska, Ronda, turismi, USA
