Lomailumme Langkawin saarella Malesiassa alkaa olla ohi ja perjantaina lennämme Singaporeen. Siellä majoitumme aluksi Joonaksen työpaikan vuokraamaan asuntoon aivan keskustassa.
Asunto kuulostaa firman puolelta vähän ylilyönniltä - se sijaitsee keskellä finanssikeskustaa - mutta kerron teille lisää, kunhan olemme sinne asettuneet.
Voi olla, että meille nyt hetkellisesti noin kuukauden ajaksi koittavat myös uima-altaattomat ajat. Itse olisin kyllä tuollaisen kalliin paraatipaikalla asumisen sijaan voinut mennä halpaan hotellinmurjuun, jossa olisi allas. Ymmärrettävästi he eivät nyt ole panostaneet minun lorvailuuni vaan miehen lyhyeen työmatkaan.
 |
| No onhan tässä jo saatu muutama viikko ihan vaan uidakin. |
Seitsemän kuukauden lomailun jälkeen edes toisen meistä töihin paluu jo vähän jännittää. Se on iso muutos, vaikka uusi kaupunki tulee antamaan uutta maustetta arkeen. Tai oikeastaanhan arkea ei ensin ole. Se ja omat rutiinit täytyy seuraavaksi rakentaa. Lähdemme hakemaan sitä omaa kuplaamme.
Minulla työtä ei vielä ole ja työluvan saamista helpottava "dependent pass" saadaan vasta Joonaksen töiden alettua.
Aionkin yrittää pehmittää työn alkua mahdollisimman paljon hoitamalla käytännön asioita, kuten pysyvän asunnon etsintää ja pitämällä perusasiat kunnossa. Lisäksi käynnissä on muutama jännittävä projekti, joita varten opiskelen paljon itsenäisesti.
 |
| Ei meitä nyt ollenkaan huvittaisi ruveta turhaan stressailemaan ja poukkoilemaan kiireisesti tyhjän takia. |
Pakkohan tässä on yrittää kehittää joku oma toimiva juttu, jolla tulevaisuudessa ei olisi niin kiinni jonkun muun määrittelemissä projekteissa - jos olet seurannut blogia ehkä arvasit, että en pääse tästä yli yrittämättä jotakin, ennenkuin otan seuraavan vanhan kaltaisen työpaikan vastaan ja rupean taas asiantuntijaksi.
Kiire ja stressi, etenkin jos se ei johda johonkin super hienoon tulokseen, on tyhmää.
Alla palaan meidän jatkuvaan matkakertomukseemme ja kerron kolmen viikon lomailun kohokohdista. Tulossa ihania auringonlaskuja ja rentoa olemista!
Paluu Aasiaan oli niin helppo, että häkellyimme
 |
| Dohan lentokentällä ehti sopivasti käydä tervehtimässä tätä nallea. |
Lensimme Suomesta Qatar Airwaysin välilaskullisella lennolla Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin Vietnamissa syyskuun viimeisenä perjantaina. Lennoilla totuttuun tapaan katsottiin leffoja, syötiin hyvin (olivat osanneet hankkia hyvänmakuista vegaanipöperöä) ja yritettiin nukkua. Vaihto Dohassa sujui oikein mukavasti.
Mukanamme meillä oli käsimatkatavarareppujen lisäksi tällä kertaa yksi matkalaukku. Olisimme molemmat saaneet tuoda laukun, mutta tämäkin pakattiin hätäpäissään viimeisenä iltana lähinnä, jotta saisin mukaan uuteen kotikaupunkiin muutaman tärkeän esineen ja pullon hoitoaineeseen sekoitettavaa hiusväriä.
Alunperin olimme lähdössä pelkästään käsimatkatavaroilla, kuten aiemmallekin reissulle ja laukkua ei sinänsä olisi tarvittu.
Kirjoitin jo lähdön haikeudesta, mutta saapuminen Vietnamiin oli tällä kertaa helppoa ja nopeaa. Lämmin ilma ja Vietnamin yleinen hälinä ja sekavuus tuntuivat kummallisen normaalille.
Viimeksi pelkäsimme, pärjäisimmekö edes Vietnamissa vietettyämme ensin helppoa Aasian elämää Kuala Lumpurissa. Nyt kaikki oli niin...voikohan näin nyt todella sanoa? Kaikki oli niin tuttua.
Lue lisää: Kaoottista lähdön tunnelmaa ja lämmin saapuminen Da Nangiin ; Miten olla yhtä hyvä lähtemään kuin muut ovat toivottamaan onnea?
 |
| Vietnamissa skootterin tai moottoripyörän kyytiin mahtuu koko perhe. |
Ei sillä, että kaikki olisi nähty ja tehty. Vietnam vain tuntui kerrassaan kotoisalle ja olo siellä heti oikealle. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi leivän ostaminen.
Vietnamissa pienemmästä kaupasta saa usein vain sellaista todella prosessoitua vähän makean makuista leipää, jos leipää saa ollenkaan.
Aasiassa leipä on makeaa, pullissa on papuja, vihanneksilla täytetyt bunit ovat sokerisia, jälkiruoat ovat usein pahoja ja suolapähkinät ovat makeita - käännä vain mielessäsi odotusarvo toisinpäin, niin olet luultavasti oikeassa.
Leipä ostetaan jostakin leipomosta tai keskusliikkeestä, joka ei ole missään turistin näkösällä. Olemme siis usein ostaneet leipää täytettyjä banh mi leipiä myyviltä kojuilta, joissa ne ovat edullisia, jos emme ole olleet ison supermarketin lähettyvillä. Näillä kojuille leipää tuo yleensä joku moottoripyörällä ison pussillisen.
Saigonissa kävellessämme kaupasta hotellille emme nähneet yhtään banh mi kojua, mutta satuimme näkemään erään mehukojun vieressä miekkosen, jolla oli kassillinen leipää.
Niinpä kysyimme kojun myyjän avulla, myisikö hän meille neljä pientä vietnamilaista patonkia. Hinta oli vähän totuttua korkeampi meille, mutta kyse oli senteistä, joten kaupat tuli.
 |
| Hotellin uima-altaalta näkyi lentokentän kiitotie, siistiä! |
Kuvittele nyt, että olet matkalla kotiin Alepasta, jossa ei myydä leipää. Näet kuitenkin kadulla jonkun moottoripyörätyypin, jolla on mukanaan kaksikymmentä patonkia.
Ehkä voisit kysyä, mistä hän patongit osti, mutta en osaa ihan heti kuvitella itse ehdottavani, että ostan suoraan häneltä. Hänellä on varmaan joku syy leivän ostamiseen, parempi vaan, etten nyt sotkeudu asiaan. Länsimaissa päässä liikkuu välillä ihan tyhmiä estoja.
Ehkäpä siksi, että kokemus sanoisi tyypin vaativan minulta sitten ison hinnan leivästä tai ehkäpä reagoivan negatiivisesti.
Luin juuri kirjaa, jossa muistutettiin, että muistijälki vaikkapa yhdestä negatiivisesta kokemuksesta aggressiivisesta koirasta on vahvempi kuin kymmenistä hyvistä koirakokemuksista. Sama pätee varmaankin näihin ihmiskohtaamisiinkin, jos ei itse vahvista muistijälkiä hyvistä jutuista.
Tällainen yksinkertainen leipäasiakin on jotenkin niin ihanan vietnamilainen ja lämmin asia. "Hei setä, myytkö mulle patongin?"
 |
| Ei maailma kaunein, mutta omalla tavallaan symppis Ho Chi Minh City eli Saigon illalla. |
Saigonissa ehdimme lyhyestä visiitistä huolimatta nähdä sadekauden ukkosmyrskyjä sekä käydä tarkastelemassa Amerikan sotarikoksista kertovan museon antia.
Myrskyistä huolimatta sää suosi käsittämättömän hyvin: kun olimme hotellilla huoneessa ulkona satoi ja kun olimme ulkona paistoi - saimme viettää puoli päivää myös auringossa uima-altaalla, mikä alkusyksyisestä Suomesta saapujalle oli taas aivan upeaa.
Sama meno jatkui lyhyen Saigonin visiittimme jälkeen siirtyessämme Malesiaan ja Kuala Lumpuriin. Olemme viettäneet kaupungissa jo sen verran aikaa, että oli vähän kuin kotiin saapuisi. Hotellin respassa jo kävi yksi työntekijä erikseen huikkamassa, että hei kiva kun tulitte taas käymään.
Kuala Lumpurissa on niin näkyvästi niin paljon ostoskeskuksia, että vähän aina hävettää sanoa, mutta on se vaan kiva kaupunki!
Matkareitin valinta tuotti päänvaivaa, koska melkein kaikkialla on kivaa
 |
| Vapaamatkustaja-sammakko hyppäsi tossulle. Olen pelastanut näitä uima-altaasta satoja. Hukkuvat suolaiseen veteen. |
Kun saavuimme Aasiaan, meillä oli selvillä kaksi ensimmäistä hotellia ja kaupunkia, mutta siitä eteenpäin matkasuunnitelmassa oli kysymysmerkkejä.
Voisimme jatkaa vaikkapa Kambodzan tutkimista, mennä Thaimaaseen tarkistamaan mikä sen meille vielä tuntemattomissa rannoissa vetää turisteja tai ehkäpä ensimmäisenä listalla: palata Balille.
Koska Balin tulivuori uhkaavasti tuprutteli ilmoille elonmerkkejä, muut eivät oikein tykänneet suunnitelmastamme ehdoin tahdoin mennä juuri sinne.
Kaverit Balilla vannoivat, että siellä menee leppoisasti eikä ole huolenhäivää, mutta päädyimme lopulta siihen, että rantamaisemiin olisi päästävä, mutta Balille ehtii vielä muulloinkin.
Kyllä minua sinne veri kovasti veti, mutta vaikea sieltä olisi ollut tulla pois töiden kutsuessa, jos tulivuori olisi päättänyt purkautua.
 |
| No käyhän tämäkin, kun Balilla oli se vuori. Palmuja ja rantaa auringonlaskussa, elämä on hienoa. |
Käydessämme Kuala Lumpurissa meitä olivat jo taksikuskit ehtineet kummastella ja torua, miten emme matkusta enemmän Malesiassa, jos koluamme kaikki muut Aasian nurkat?
Nyt siihen tuntui avautuvan loistava tilaisuus. Läksimme lyhyellä lennolla Langkawin saarelle, josta lentoliikenteen takkuillessa pääsisi laivalla ja sitten bussilla maateitse Singaporeen.
Langkawista kirjoitan enemmän myöhemmin, koska olemme viettäneet saarella useamman viikon. Se oli nappivalinta, sillä on oikeastaan ollut juuri oikea veto viettää rentoa aikaa uima-altaan reunalla, nyt jo tutuissa hyvissä halvoissa kuppiloissa syöden ja auringonlaskuja ihaillen.
Singapore tulee olemaan niin erilainen, että on ollut hyvä ottaa tästä vapaudesta ja lomasta kaikki irti elämällä hitaasti ja hyvin. Jaksaa sitten taas suurkaupungin vilinässä totutella uuteen.
Kolmen viikon lomailun kohokohdat
Palaan taas tulevissa kirjoituksissa tämän matkan kokemuksiin eri muodoissa, sillä koko usean viikon kirjoittaminen samaan syssyyn on liikaa tekstiä kenenkään luettavaksi kerralla. Sen sijaan olen poiminut matkasta tähän viisi kohokohtaa, jotka mielestäni hyvin heijastavat juuri tämän matkan tuntua.
1. Dream Theaterin konsertti Kuala Lumpurissa
 |
| Keikalla piti istua alussa. |
Dream Theater -bändi on seurannut meitä elämässä useiden vuosien ajan, sillä aina vähintään parin vuoden välein heräämme huomaamaan, että heillä on jossain lähellä keikka ja sinnehän täytyy päästä.
Usein keikat ovat jostain syystä osuneet johonkin itselle tärkeään elämänvaiheeseen ja siksi ne muistuvat helposti mieleen.
Nyt me pääsimme kuitenkin seuraamaan Dream Theateria: matkustimme Kuala Lumpuriin juuri silloin kuin matkustimme, jotta pääsisimme keikalle. Keikkapaikka Petronaksen tornien valojen alla oli konserttisalimainen ja oli outoa istua osa keikasta, mutta itse esiintyminen oli hieno ja musiikki tietysti hyvää.
 |
| Keikkapaikka oli ihan hienolla paikalla. |
Haluaisin sanoa, etten ole käynyt keikoilla ulkomailla, mutta kuulostaahan se hassulle, kun olen kuitenkin useinkin käynyt Lontoossa kuuntelemassa musiikkia. Näin se ulkosuomalaisen mieli vain toimii: Lontoo ei ole ulkomaa sen enempää kuin Suomi.
Käykö tässä nyt pian niin, että Singaporekaan ei ole ulkomaa ja pian kaupunki kaupungin jälkeen maailma on vaan yhtä kotimaata? Jännittävää, kun kuitenkin samalla siteitä kaikkiin paikkoihin, joissa olen asunut koetellaan myös jatkuvasti.
 |
| Aasialaiset fanit käyttäytyivät kuin keikkayleisö missä vaan, ihme ja kumma. |
Kokemus oli joka tapauksessa tosi kiva aloitus pitemmälle tutustumiskäynnille Aasiaan: ihan samalla tavalla he olivat musiikista innoissaan, pukeutuivat bändipaitoihin ja lauloivat mukana. Ja kyllä, paikalla oli myös huiviin pukeutuneita muslimityttöjä ja -naisia sekä ihmisiä kaikista Malesian pääkansanryhmistä. Todella hienoa, että musiikki yhdistää!
2. Saigonin vietnamilainen meininki ja kaivattu quan chay
Hitsin Vietnam, kun olet niin ihana, vaikka olet kaikinpuolin epämukava ja outo.
Vastaan tulee moottoripyörien armeija, uusi trenditietoisuus vaikkapa pienpanimo-oluen muodossa ja samalla ihmiset, jotka myyvät pienistä metallisista ruokakärryistä yksinkertaista ruokaa suurten sateenvarjojen alla kaatosateessa pienillä sinisillä muovituoleilla kyyhöttäville asiakkaille.
 |
| Pasteur Street Brewing oli hyvin länsimaisen henkinen pienpanimopaikka. |
Museossa osaa jo odottaa ylilyöntejä tarinan kerronnassa ja voi vain ihmetellä turistien selfieinnostusta amerikkalaisen sotakaluston ympärillä. Saigonissa jokaisen virallisen talon pihalla tuntuu olevan sodasta muistona helikopteri tai tankki.
Vietnamilaiseen meininkiin selvästi tottuu ajan kanssa ja ne oudot asiat, jotka ensin vaikuttavat kaaokselta ja epämukavilta alkavat näyttää minunkin silmiini ihan sille, miten asioiden kuuluu toimia tai olla toimimatta Vietnamissa.
 |
| Sotamuseossa oli härveleitä, kuvia esimerkiksi siitä, kuinka Suomi protestoi sotaa ja myös kovempaa materiaalia. |
Ho Chi Minh Cityssä, tai minunkin puheissani kyllä yleensä Saigonissa, jännää oli muuhun Vietnamiin verrattuna muuten etenkin se, että siellä on toimivia liikennevaloja, joita jotkut tottelevat sekä enemmän autoja kuin muualla Vietnamissa.
Ei ihme, että matkatoimistot markkinoivat kaupunkia Phu Quocin rantalomien yhteydessä - sehän alkaa olla jo länsimaiseen silmäänkin kaaoksesta huolimatta toimiva kaupunki.
Ihanaa Saigonissa oli kuitenkin etenkin päästä taas ihan tavalliseen vegaaniseen quan chay ravintolaan syömään. Vaikka sen nurkkia kolusi rotta. Kun ravintola on periaatteessa ulkona ja tarjoillaan ruokaa, minkäs teet?
 |
| Olimme vähän hämillään, kun liikenne noudatti liikennevaloja näin hienosti. |
Hauskaa oli myös matkustaa paikallisella bussilla takaisin hotellille. Lipunmyyjänä toimineen miehen toinen työ oli istua avoimen ikkunan ääressä ja huutaa sekä kädellään huitoa moottoripyörille, jotka ajoivat tien laitaa. Ihan turhalta se näytti, mutta oli hauskaa katseltavaa.
Bussimatka 20 minuuttia keskustasta kustansi meille yhteensä 10000 dongia, eli alle 50 senttiä. Bussi kyllä jätti meidät jonnekin ison tien laidalle, missä ei ollut muita, mutta majapaikkaan siitä kesti vain viitisen minuuttia. Tummista pilvistä huolimatta kaatosade ja ukkonen iski vasta kun olimme jo turvallisesti hotellin kattobaarissa.
Vietnam, olet edelleen ihana. Toivottavasti pian pääsen varailemaan sinnepäin viikonloppumatkaa.
3. Kuala Lumpurin malesiankiinalainen kantis, jossa voi sulautua osaksi maisemaa
 |
| Life is beautiful ja läheltä löytyi myös uusi vegaaninen buffet tuttavuus Blue Boy - suosittelen. |
Tämä kantis teema on ollut blogissa esillä aiemminkin: on tosi mukava istua jossain ja tuntua vähän kuuluvansa kalustoon ja katukuvaan, vaikka onkin tällainen minnekään Aasiassa naamansa kanssa sopeutumaton länkkäri.
Samoin esillä on ollut se fakta, että meillä on Kuala Lumpurissa hyvä ja halpa kantishotelli, jonka edessä on malesiankiinalainen katukoju-ravintola. Tuo paikka myy Malesian mittakaavassa edullista olutta 16,50 myrpylän (3,50 €) hintaan per iso pullo. Malesiassa on Norjan jälkeen maailman toiseksi kovin alkoholiverotus, joten oluen äärellä maailman parantamiselle tulee helposti hintaa.
Kuala Lumpur on ihana kaupunki osaksi juuri, koska siellä kohtaavat kulttuurit. Tuo meidän kantapaikkamme antaa sen positiivisiin puoliin hienon ikkunan: pöydissä istui iso porukka intialaisia, jotka jakoivat pulloja lageria ja guinessiä (joku jopa sekoitti näitä lasissaan), jotka tarjoillaan jääastiassa sekä useita muutaman sedän kiinalaisia seurueita illallisella.
 |
| Koska nalleja ei juuri koskaan voi olla blogipostauksessa liikaa ja hänkin istuu ja katselee meininkiä. |
Istuessani katselin ravintolan kotiinkuljetushommaa: hieman ontuva mies, jonka silmässä näytti olevan kaihi tai muu lasittuma keräsi valmiiksi tehtyjä tilauksia muovipussiin, joka laitettiin kuljetuskoteloon pyörän edessä. Mies ajeli moottoripyörällä viemään ne jonnekin uudestaan ja uudestaan.
Samalla nuori keittiöhenkilökunta kuunteli iPhonen kuulokkeilla musiikkia ja heitteli ruokaa suurissa tirisevissä pannuissa. Siitäs saatte, deliveroo, pizzapalvelut ja muut, kyllä perinteinenkin ravintola osaa.
Kastikkeet ja juomat ostetaan kadulla sekä kotiinvietäväksi Aasiassa pienessä läpinäkyvässä muovipussissa, joka suljetaan kumilenksulla. Koskaan ne eivät näytä vuotavan, enkä vaan voi ymmärtää miten tuo voi toimia kerta toisensa jälkeen saumattomasti. Juomaan voi sitten kätevästi sujauttaa pillin eikä riisi ui kastikkeessa, kun kotona alat syödä ruokaa. Nerokasta!
Minua houkuttaa nyt aika paljon tehdä Singaporesta bussimatka Kuala Lumpuriin joku viikonloppu hakeakseni sen yhden ihanan peilin, jota ihastelin intialaisen buffetin viereisessä sisustuskaupassa kuukausia sitten.
Jo ihan siksikin, että KL on yksi suosikkikaupunkejani Aasiassa. Sinne on aina ilo palata.
4. Langkawin auringonlaskut
Tämä kohokohta ei vaadi paljonkaan sanoja. Bali on tunnettu auringonlaskuistaan, mutta Langkawilla ne olivat ehkä vielä hienompia. Täällä rannan näkymää korostavat upeat saaret ja Thaimaan saaristosta jatkuvat "vuoret", jotka nousevat merestä.
Kun aurinko laskee suoraan mereen kirkkaana iltana ja meri näyttää nielaisevan sen kokonaan, siinä on jotakin satumaista. Se näyttää jokseenkin tältä:
 |
| Aurinko uppoaa kohta mereen. |
5. Ihana rento oleminen altaan reunalla ja budjettimatkaajan helppo elämä
Ihmisiä, jotka kokevat, että heillä ei ole mahdollisuutta matkustaa joskus ärsyttää se, kuinka helppoa budjettimatkaajan elämä näyttää olevan. Sitä se onkin. Rentoa ja kaikin puolin hienoa ja mukavaa.
Lopulta jokaisen budjettimatkaajankin on rahoitettava olemisensa ja se lienee kaikkien meidän elämämme suuria kysymyksiä: mihin rahamme käytämme, miten kustannamme unelmamme, mitä valitsemme tehdä ja mistä se on pois - vai voiko valintoja yleensä edes tehdä, ovatko ne mahdollisia vai onko elämä pakotettu tiettyihin uomiin? Ei se ole, vaikka siltä saattaa tuntua.
 |
| Riippuliitäjiä Langkawin rannalla: minä en uskaltaisi. |
Se ei tarkoita, että kaikilla on mahdollisuus tehdä mitä vain tai että kaikki valinnat ovat yhtä helppoja, mutta budjettimatkaajana oleminen on melko helppoa, kunhan ottaa ensimmäisen askeleen reunan yli ja päästää irti siitä, mitä muuta "pitäisi" elämässään juuri nyt tehdä.
Jos päädyt altaan reunalle paratiisisaarelle, elämä on ainakin hetken melko hyvää. Miten siitä eteenpäin ja voiko sitä jatkaa? Sitäpä suuntaa tässä kehittää yksi jos toinenkin.
 |
| Olen onnellinen, että olen nähnyt nämäkin maisemat elämässäni. Taas upea auringonlasku Langkawilla! |
Langkawin saarella viettämämme viikot ovat olleet tosi hienoja ja rentoja. Eivät kokoajan kokemista, vaan sopivan hidasta olemista.
Kiva uima-allas, oma pieni mökki jonka terassilta näkyy se uima-allas sekä palmuja, lähellä ihana intialainen ravintola joka ymmärtää vegaaniuden päälle ja buffetti, josta saa tempehiä, tofua sekä curryä muutamalla eurolla.
Päälle vielä 200 metrin matka rantaan ja upeat auringonlaskut. Ihminen ei tarvitse paljon ollakseen onnellinen.
Tällaiset hetket opettavat taas jotakin siitä, mitä elämänmuutoksillamme haemme tulevaisuudelta.
Yhteenveto
 |
| Uima-altaassa ei aina tarvitse olla yksisarvista, jotta elämä olisi upeaa. Mutta joskus ihan oikeasti on! |
Singapore on yksi etappi matkassa, joka mahdollistaa taas uusia oivalluksia. Se voi olla juuri se juttu, mitä tarvitsemme, tai sitten ei juuri ollenkaan erilaista aiempaan.
On kuitenkin helppo lähteä katselemaan tuota hommaa näiden upeiden viikkojen jälkeen.
Tänään vielä uimista ja olemista, hyvää ruokaa, yksi auringonlasku lisää ja höpinää omalla terassilla kera kylmän oluen.
Lähden tästä altaalle, mukavaa päivää ja palaillaan asiaan pian!
Tunnisteet: Aasia, bussi, Ho Chi Minh City, Kuala Lumpur, Kupla, Langkawi, Loma, Malesia, Matkustus, Olut, Ravintolat, Ruoka, Saigon, Työ, Vegaani, Vietnam
