Millainen on kaupunki, jossa voisin asua?

Lontoo oli ihana kotikaupunki.

Meillä on matkustaessa lausahdus, jota käyttäessäni tiedän heti, että puolisoni ymmärtää mitä tarkoitan: “Tuli tunne, että täällä voisin asua.” 

Tämä tunne tulee meille lähes poikkeuksetta samoissa paikoissa. Ne eivät välttämättä kuitenkaan ole päältäpäin erityisen samanlaisia paikkoja. 

Listalla on esimerkiksi Bali, Lamman saari Hong Kongissa, ainakin yksi pieni saksalainen kaupunki, Kuala Lumpur, Brysseli, Miami, Kilpisjärvi ja Vietnamin Da Nang. Vaikka ajatukseen sisältyy ehdottomasti tietyt perus jutut, jotka pitää pystyä saamaan kuntoon, se ei ilmaise vaikkapa tietyn tulotason maata tai infrastruktuurin tasoa. 



Entäpä Hong Kong, jossa on ihanat kaksikerroksiset ratikat?

Millainen siis on kaupunki tai paikka, jossa voisin asua? Yleensä siihen liittyy tunne siitä, että voisin löytää siellä elämäntavan, joka sopisi minulle. Voisin rakentaa ympärilleni sen “oman kuplan”, jonka mainitsin aiemmin. Reaktio kumpuaa suurelta osin myös jostakin alitajunnasta.

Paikka voi vedota minuun monella tapaa, mutta tärkeää on jonkinlainen olemisen helppous. Jos valinnan varaa on, olen mieluummin sellaisessa ympäristössä, joka tukee onnellisuuttani ja hyvää oloani. 


Voisiko se olla Da Nang, jossa illan hämärtyessä joen rannassa lohikäärmesillan valot syttyvät?

Jos paikat eivät vaikuttaisi meihin, emme varmaankaan edes paljon matkustelisi. Minun elämässäni on ollut suuria eroja silloin, kun olen asunut Suomessa, Lontoossa ja Oxfordissa. 

Katson kaupunkeja ja paikkoja usein sillä silmällä: oisko tää se? En toki välttämättä ole muuttamassa kaikkialle, mutta olen aika tottunut siihen, että sekin on mahdollista. Matkalla taidan usein todeta outoja juttuja, kuten “tuossa olisi kiva käydä lenkillä”. Joskus olemme kävelleet kaupunkia läpi miettien, missä paikalliset käyvät kaupassa, kun emme näe yhtään edes pientä ruokakauppaa.

Jos ei ole kokoajan matkalla, täytyy oma arkensa rakentaa asuinpaikkansa ympärille. On kiehtovaa, miten ihmiset sen missäkin tekevät. Suurkaupungeissa keksitään nerokkaita keinoja selvitä vilinässä. Pikkukylässä maaseudulla voidaan tarvita naapurien apua sellaiseen, mikä muualla toimii napin painalluksella. 


Oisko se sittenkin tää Miami?

Toisaalta tilanteen vaatiessa mikä vaan paikka voi olla se oikea. Silloin vaaditaan vain oikeaa asennetta itseltä rakentaa oma elämänsä niillä resursseilla, joita on tarjolla. Esimerkiksi Chengdussa oli niitä elementtejä, joilla rakentaisimme arkeen ja rutiiniin ne hyvät asiat, joita kaipaamme elämässä. Se ei kuitenkaan olisi listallamme kaupungeista, joille sanoisimme mahdollisuuden tullessa helposti kyllä.

Pienemmässä mittakaavassa oman elämäni laatuun on tietysti vaikuttanut vaikkapa se, missä päin kaupunkia olen töissä. Pääseekö töihin pyörällä vai pitääkö mennä metrolla? Ovatko kuntosali ja kauppa kotimatkalla tai onko niitä ollenkaan?


Jännä nähdä nyt jatkossa, kuinka paljon uusi kaupunki antaa ja paljonko joudumme näkemään vaivaa rakentaaksemme oman kuplamme. 


Tunnisteet: , ,