 |
| Kissa loikoilee Dohan rantakivetyksellä. |
Matkaillessamme Aasiassa keväällä ja alkukesästä mietimme, miten ihanaa onkaan matkustaa unelmarannoilla ja muiden kulttuurien parissa. Olisi niin paljon paikkoja, joihin mennä ja nyt oli matkassa myös sitä vapautta tehdä oma suunnitelma ja reitti oman pään mukaan.
Jo alussa päätimme, ettemme ahnehtisi liikaa: olisihan täysin mahdollista omaksua vaikkapa nomadireissaajan elämäntyyli pitemmäksikin aikaa. Varaa olisi ollut haahuilla maailmalla vaikkapa vielä vuosi, jos budjetoisi olemisensa oikein.
Päivätöissä puuduttavaa arkea kärvistelevälle matkustuksesta nauttivalle ihmiselle nomadius, eli kokoaikamatkustaminen ilman vakituista kotia, vaikuttaa helposti sille upeimmalle unelmalle.
Nomadeihin tutustuessa huomaa, että he ovat usein hyvin toistensa seurassa viihtyviä melko sosiaalisia pariskuntia. Usein tuttuja löytyy jo matkakohteista, muita matkailijoita treffataan kun samaan kaupunkiin satutaan tai sitten hakeudutaan tekemään omia projekteja yhteisiin työskentelytiloihin tai tehdään vapaaehtoistyötä. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka yleensä tarvitsee myös itselleen mieluisaa seuraa.
Moni nomadi kuulemma myös lähtee "takaisin kotiin" jokusen vuoden jälkeen juuri, koska tarvitsee kuitenkin jotakin pysyvämpää ympärilleen. Toiset matkustavat sinne, mistä pysyvä koti sitten sattumalta löytyykin ja nomadius loppuu, kun elämä uudessa kotimaassa vie mukanaan.
Siinä ei ole mitään väärää. Ei tarvitse ihailla jatkuvaa reissaamista jonakin ihannetilana - pitää uskaltaa toteuttaa juuri omia unelmia ja etsiä omaa onneaan. Siihen onnellisuuden perustaan voi tiiviinä osana kuulua monelle esimerkiksi taloudellinen turvallisuus, joka nomadina on useimmille meistä vaikea saavuttaa.
Sen lisäksi tarvitsemme tukiverkkoja etenkin huonompien hetkien varalle. Perhe, ystävät, työkaverit ja tuttavat, olivat he sitten naapureita, ihmisiä joita kohtaamme päivittäin vaikkapa kaupassa tai kantakahvilan tai -kapakankin tyyppejä muodostavat tämän onnellisuutta tukevoittavan rakenteen. Viihdymme hyvin yhdessä ja ajoittain vähän erakkoinakin, mutta nautimme myös kivojen ihmisten seurasta.
Osa tukiverkosta kulkee toki etenkin sosiaalisen ja aktiivisen nomadinkin matkassa - Lontoosta Suomeen saa nykyään kuvayhteyden silmän räpäyksessä ja perhe on aina tuntunut olevan kohtuullisen lähellä siellä asuessamme. On kuitenkin ollut aivan ihanaa viettää nyt useampi kuukausi läheisten kanssa ja jokainen kerta, kun olemme saaneet Lontooseen vieraita, se on ollut tiiviisti odotettu tapahtuma. Aluksi järjestimme vieraille varmasti ihan liikaakin tekemistä, kun halusimme heidän viihtyvän!
Huomasimme matkustaessamme pian, että vaikka rakastamme käymistä uusissa paikoissa, meille on tukiverkon lisäksi tärkeää niin sanottu oma kupla. Haluamme asua niin, että lähellä on pari kivaa ruokapaikkaa, kuppila jossa tunnemme olevamme tervetulleita ja hyvä halpa kauppa.
Kun vietimme pitempään Vietnamin Da Nangin kaupungissa, meille alkoi jo hahmottua millä alueella vaikkapa siellä haluaisimme asua, jos viipyisimme pitempään. Saamme iloa myös rutiineista, kuten vaikkapa sunnuntaikävely ihanaan pieneen ravintolaan kaupungin toiselle laidalle Oxfordissa tai sitten maanantai-illan Qi Gong kurssi Lontoossa.
Nomaditkin yleensä viettävät pitempiä aikoja paikallaan. Huomasimme, että jatkuvan kodittomuuden sijaan meille voisi parhaiten sopia sellaisen tukikohdan hankkiminen, josta käsin teemme helposti viikonloppureissuja ja retkiä johonkin uuteen ja hauskaan.
Olemme nyt saamassa sellaisen mahdollisuuden ihan uudesta maailman kolkasta ja se tuntuu tosi innostavalle. Tämän blogin ajatushan on osaltaan ollut paitsi matkamme kokemuksien jakaminen perheen, muiden reissaajien ja ystävien kanssa, myös oman tulevaisuutemme ja onnemme miettiminen. Emme ole hommassa vielä valmiita, mutta olemme päätymässä auringon alle ihan uuteen kaupunkiin. Blogi tulee myös uudistumaan jonkin verran seuraavina kuukausina, mutta teemat pysyvät varmasti melko samoina.
Meistä ei varmaankaan koskaan tule nomadeja, jos voimme yhdistää matkustamisen ilon hyvään omaan tukikohtaan, jossa viihdymme. Sellainen Lontookin on meille ollut. Ei ole itsestään selvää, että kaikkien unelman tulee olla riippumaton jatkuva matkailu paikasta toiseen, eikä sitä ole helppoa rahoittakaan. Juurettomuus ja ainainen pakkaaminen ja lähteminen kun voi olla raskastakin - jopa ihmiselle, joka lähtökohtaisesti rakastaa matkustamista.
Muutaman kuukauden päästä pääsemme luultavasti testaamaan, miten maiseman vaihdos ja uudet mahdollisuudet matkailla vaikuttavat arkeemme ja saammeko olemiseemme näin tarpeeksi matkan tuntua? Voi olla, että päätämme sitten tarvitsevamme jotakin vielä suurempaa muutosta tai paluun samaan vanhaan - mutta kokeilematta ei sitäkään tiedä!Tunnisteet: Aasia, Arki, Asuminen, Da Nang, Kupla, käytännön vinkit, Lontoo, Matkustus, Mielipide, Muutos, Nomadius, Suunnitelmat
