 |
| Synttärikuohuvat nautittiin järven rannalla. |
Onhan se onnellista, että on taas vuoden vanhempi. Olen saanut etuoikeuden elää hienoa elämää vähän pitemmälle ja siitä olen kiitollinen.
Tämä vuosi on ollut monella tavalla niin jännä. Olen jo monta vuotta sanonut, että jokainen vuosi on ollut omalla tavallaan paras kaikista ja aina vaan paranee. Viime vuosiin on toki mahtunut kovaa työtä ja väitöskirjan vääntämistä, mikä ei ollut lainkaan helppoa. On ollut terveyteen liittyviä huolia ja epävarmuutta tulevasta. Monesta kaverista ja tutusta 2016 vuosi oli ihan sieltä syvältä - huonoin ikinä ja maailman tapahtumia katsoessaan oli välillä tosiaan aika tyhmä olo.
Minulla on kuitenkin syytä tuntea paljon iloa: menimmehän lopulta joulukuussa naimisiinkin! Matkustimme ihanissa paikoissa, jotka muuttivat ajatteluani ja avasivat silmiä mahdollisuuksista tässä maailmassa. Tämän vuoden aikana jo muutamia vuosia sitten alkanut oman ajatteluni ja mieleni muutosprosessi jotenkin todella alkoi vaikuttaa konkreettisesti elämääni ja opin todella paljon siitä, mikä tekee minut tyytyväiseksi ja onnelliseksi.
Luovuin paljosta. Se vasta on ollut mukavaa ja ihanaa. En olisi uskonut, että jos joskus olen koditon ja työtön, olisin siitä hetkellisesti näin tyytyväinen ja innostunut tulevaisuudesta.
Osuisikohan kohdalleni seuraavan vuoden kuluessa jotakin hullun tuuria, joka oikeuttaisi tämän hetkisen tyytyväisyyden? Sitä ei voi vielä tietää. Olen kyllä avoin kaikenlaiselle, joten toivottavasti se jo avaa silmiä enemmän kuin arjessa tarpomisen ohessa ehtii.
Muutenkin on helppo nähdä asioita sillä tavalla, kuin päättää ne nähdä: hyvinä tai huonoina. Moni asia on kuitenkin aika neutraali. Yhtenä vuonna uutena vuotena mietimme jo, että tämä taisi nyt olla se ei niin hyvä vuosi, jolloin kaikki tuntui menevän vain takapakkia ja olevan yhtä vääntöä eikä vuodesta noussut oikein mitään kohokohtaa mieleen. Sitten Joonas muisti, että sinähän juoksit puolimarathonin, vitsi mikä saavutus! Onni on sellainen kumppani, joka muistuttaa silloin tällöin matkassa hyvistä puolistasi ja saavutuksistasi.
 |
| Vegaaninen synttärikakku maistui sekasyöjillekin hyvin. |
Tiesimme aina, että takaisin Suomeen saapuessa meidän pitäisi alkaa miettiä myös, mitä tästä eteenpäin. Elämme jännää aikaa, sillä Joonaksen sapattivapaan deadline töihin paluusta ilmoittamiselle oli keskiviikkona.
Valittava oli, palaako Lontooseen vanhaan työhön vai jotakin muuta. Katselimme zoopla ja rightmove palveluiden kautta yksiöiden hintoja kävelymatkan päässä työpaikasta. Löytyisikö mitään kivaa kohtuuhintaista ja mielellään vielä parvekkeella - jos hinta olisi vaikka joku viimekertaista kolmiota hieman halvempi ja paikka tosi kiva, asunto siisti ja hyvin kalustettu, voisimmeko vielä innostua palaamaan noille seuduille ja Britanniaan heti näin tämän lyhyen breikin jälkeen?
Osaisimmeko vain katsoa brexitiä ja siitä aiheutunutta negatiivista ilmapiiriä ohimenevänä trendinä ja nauttia jalkapalloviikonlopuista ja Lontoon vegaanitarjonnasta vanhaan malliin? Onko Lontoo niin kiva, että vaikka melkein kaikki raha menisi asumiseen ja aika työhön, se silti vetäisi meitä puoleensa?
Asuntoja oli toki tarjolla miljoonakaupungin sykkeessä. Kohtuullisen yksiön vuokrahinta olisi noin 1300 puntaa kuussa, johon päälle maksetaan ainakin council tax. Asuntojen kunto ja sisustus yleensä masensi: koska Lontoossa saa minkä tahansa vuokralle melkeinpä millä vain hinnalla, vuokranantajan ei tarvitse edes miettiä miltä siellä näyttää. Pieniä koppeja ilman keittiötä kaupataan tonnilla kuukausi.
 |
| Kodittomallakin on joskus varaa valita, missä puitteissa hengailee. |
Onko Lontoo sen arvoinen? Olisiko sellainen elämä kivaa? Meille tärkeää olisi nyt joka tapauksessa säästää palkasta ainakin osa, eikä elää kädestä suuhun, jos menemme takaisin samaan vanhaan. Asunnon pitäisi siis olla pienempi ja halvempi. Emme kuitenkaan halua elää ikävää elämää. Etenkään, jos kuitenkin teemme melko vaativia ja kiireisiä hommia. Mitä järkeä siinä olisi?
Ehkäpä olen kranttu, mutta verratkaapa vaikka ihan huvin vuoksi millaisia asuntoja löytyy 700 eurolla kuukausi vaikkapa Nizzasta ja Maltalta ja millaisia yksiöitä on Liverpool Streetin alueelta kävelymatkan päässä Lontoossa. Tällaisia vertailuja teimme itse ja päädyimme taas kerran toteamaan Lontoon auttamattoman kalliiksi ja "halvemman" hintaluokan asunnot nuhjuisiksi.
Emme tosiaan ole mitenkään päättäneet muutta Nizzaan tai Maltalle, mutta tämän asian kanssa painimme. Lontoo on ihana, kyllä, mutta meille se on tavallaan menevän ihmisen kaupunki, jossa asutaan, koska kaupunkielämä on niin hauskaa, että vaikkapa pienet asunto-ongelmat eivät haittaa. Vaaditaan huomattavaa varakkuutta ja halua panostaa asiaan, jotta tältä asteelta siirrytään parempiin naapurustoihin kivoihin ja hyväkuntoisiin taloihin. Silloinkaan emme kumpikaan enää haluaisi matkustaa Lontoossa työmatkoja, sillä ne ovat todella ruuhkaisia, kalliita ja käyvät helposti voimille. Eikä meistä ole oikein enää jakamaan kämppää muiden kanssa, vaikka siinä säästyisi rahaa ja saisi ehkä parempaa laatua asunnon suhteen.
Lontoo ja Englanti on ollut meille koti kymmenen vuotta ja antanut valtavan paljon. Se ei lähde meistä pois enää millään. Jo nyt tiedämme, että takaisin palataan joskus melko varmasti, mutta ehkä vasta kun Brexitiinkin saadaan selkoa. Suomessa olemme hieman ulalla: emme aina ihan samalla aaltopituudella muiden kanssa ja liian hienohelmoja talven pimeyteen ja kylmyyteen. Lontoota tulee ajan saatossa ikävä samoin kuin joskus on ikävä Suomea. Jalkapalloa on pakko päästä katsomaan ja omille kulmille lorvailemaan jossakin vaiheessa. Mutta sen aika ei taida olla nyt. Jotain muuta täytyy ehkä tehdä eka. Emme vielä tiedä mitä, mutta pikkuhiljaa alamme miettiä tästä eteenpäin.
Nyt on siis taas yksi etappi saavutettu tulevaisuuden mietinnöissä. Olemme molemmat kodittomia ja työttömiä. Siitäkin huolimatta, että muut ehkä ovat huolissaan "kun haluaisivat että meillä olisi koti ja huonekaluja", meillä on hyvä mieli jatkaa tästä eteenpäin. Mitään kun ei nimittäin ole oikeasti menetetty ja seuraavasta vuodesta voi helposti taas tulla kaikkein paras tähän asti.
Hyvä tästä tulee, kunhan keretään miettimään pitemmälle ja järkkäämään. Kaikkea jännää on taas jo vireilläkin vaikka missä päin maailmaa. Nyt katsellaan mitkä mahdollisuudet toteutuvat ja toteutetaan ja mitkä jäävät ajatuksen tai yrityksen tasolle.
 |
| Tästä on hyvä jatkaa, kun useammanlaisia mahdollisuuksiakin jo tuntuu olevan ilmassa. |
Tunnisteet: Arki, Asuminen, Juhla, Lontoo, Muutos, Suunnitelmat, Työ
