Matkustuskärpäsen purema

Lapin maisemat ovat upeita.
Hei vaan taas reissusta! Kuten kartastakin näkyy, emme edes Suomen loppukesässä osaa oikein jäädä pitkäksi aikaa paikallemme. 

Viime viikon lopulla mökkeily, jalkapallopelit ja vierailut olivat vieneet läpi jotensakin tuttujen ja muutamien uusienkin seutujen. Niihin kuuluivat pääasiassa Helsinki, Turku, Naantali, Tampere, Lahti, Järvelä, Mikkeli, Iisalmi ja Sonkajärvi. Kiitos majoittajille vieraanvaraisuudesta! Kuukauden verran Suomea autoiltuamme mietimme pitäisikö jäädä paikalleen ja säästää rahaa vuokra-auto palauttamalla?

Viime hetkellä saimme hieman sponsorointia autoiluun perheen puolesta, jotta Suomen pitempi loma olisi nyt mahdollisimman antoisa. Siitähän ei tiedä, milloin seuraavan kerran olisi mahdollisuutta viettää kotimaassa useampi kuukausi. Sponssaaja näki lomassamme ainutlaatuisen mahdollisuuden. Jos nyt kuitenkin päädymme vaikkapa jonnekin suurkaupunkiin töihin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, lomat ovat lyhyempiä. Ei se mikään kaukainen mahdollisuus olekaan ja tällä viikolla jo tiedämme ehkä jotakin lisää, mutta siitä myöhemmin. 

Tokihan nyt sitten piti päästä tien päälle. Ajattelimme, että kun pohjoiseen ajaessa vastaan tulee jos jonkin maalaista rekisterikilpeä pitäisi meidänkin kokea edes pintapuolin kotimaamme yksi ykkösnähtävyys eli Lappi. Menisimmehän jos olisimme samanlaisen tilaisuuden edessä vaikkapa Vietnamissa. Miksi siis ei Suomessa? Vaikka meitä peloteltiin sillä, että ennen ruskaa Lapissa ei ole näkemistä, mäkäräiset ajavat etelän junantuomat äkäisesti alas ja kylmäaalto jäädyttää meidän Aasian lämpöön tottuneet hipiämme, urheasti suuntasimme auton nokan kuitenkin pohjoiseen.

Ehkä meitä houkutteli jylhien maisemien lisäksi mahdollisuus erakoitua vielä todellisemmin. Samalla kun kaipaamme kaukomaille ottaisimme melkein jokaisen Suomen kaupungin, etenkin pohjoisemman, liepeiltä itsellemme pienen talon laitettavaksi ja asuttavaksi, kunhan ei tarvitsisi käydä tiettömän taipaleen päässä töissä päivittäin. 

Joonas mietiskeli, että siinä on kyse halusta paeta kiireistä elämää ja sitä, mihin olemme tottuneet. Meillä on ollut kivaa kiireisessä ja ihmisten täyttämässä Lontoossa, jossa aina tapahtuu. Matkalla olemme kuitenkin huomanneet, että viihdymme oikein hyvin myös kahdestaan pienissä ja vaatimattomissa puitteissa. Sellaisessa elämässä on omanlaista arvoaan, jossa jokainen päivä on helpompi olla hieman enemmän läsnä. 


Suomen ja Ruotsin valtionrajaa ei pahemmin huomaa.

Ajelimme siis Ouluun, Kemiin, Ruotsin puolelle Ylitornioon ja nyt olemme Kilpisjärvellä. Maisemat ovat täällä ja lähellä Norjan puolella todella näkemisen arvoiset. Hetkeäkään ei ole matkaan lähteminen kaduttanut, vaikka tänään on hädintuskin kahdeksan astetta lämmintä ja pilvistä. Onneksi olemme liikkellä autolla ja käytössä on hieno mökki ihan tässä järven ja Saanan vierellä. Saunomaankin pääsee joka päivä. Se on ulkosuomalaiselle tai ainakin minulle luksusta. Kaikkihan sen jo tietävätkin, että minulle lämmitetään tai minä lämmitän saunaa aina mahdollisuuden saadessani. Vielä viime viikolla pääsi järveen uimaankin, mutta täällä vesi voisi olla jo minun makuunikin aika viileää.

Näissä maisemissa kelpaa mietiskellä tulevaa ja miksei vähän mennyttäkin.

Mikähän siinä onkin, että ei oikein osaisi olla paikallaan pitkään? Kavereiden kuvat Indonesian saaristosta houkuttavat, mutta myös täällä on ihan mukavaa. Maailmassa on upeita maisemia, joissa voi asustaa, jos löytää itselleen jonkin elinkeinon. Tänne kaivattaisiin kuulemma parturia ja pesulaa. Pimeä ja kylmä talvi tosin saattaisi muuttaa mielen. Pitäisi sinne lämpimäänkin päästä joskus. Siksi katseet ovat kohti muita maita, mutta samalla välillä mietityttää olisiko jotenkin mahdollista jakaa aikaansa mielekkäämmällä tavalla. Jos Suomessa ei vielä olisi pitkä pimeä ja kylmä talvi tai sitä pääsisi pakoon lämpimään, maisemissa ei sinänsä monessa paikassa olisi mitään vikaa. 


Tuo kuitenkin varmaankin jää haaveeksi mietinnän tasolle. Taitaa vain olla, että työt sitovat suurimman osan meistä kiinni johonkin paikkaan, vaikka se matkakärpänen, tai Joonaksen sanoin juuri nyt "matkariekko", olisi pahasti puraissutkin. Onneksi aikaa ja varaa on vielä reissata ainakin jonkin aikaa. Haaveissa, kuten niin monella muullakin, olisi se “location idependent” työ, joka mahdollistaisi vaikkapa pitkät kesät Suomessa ja talvet muualla. Mielellään pitäisi päästä vielä halutessaan matkustelemaan muutenkin. Mistäs sellaisen kehittelisi? 

Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , ,