Pomoni piti aina erityisen hauskana piirteenäni sitä, että tein helposti todella vaikeita asioita jotka muille olivat niin haastavia, että kieltäytyivät koko homman tekemisestä, mutta toisaalta sitten en aina saanut esimerkiksi uutta laitteen osaa paketista ulos ilman monen minuutin ähellystä. Matkustaessa olen saanut sekä itse huomata olevani jossain aasialaisille yksinkertaisissa hommissa ihan köpö että mielenkiinnolla seurata kuinka mukamas itsestäänselvät asiat eivät sitä ole.
Kuala Lumpurissa Petronaksen pilvenpiirtäjissä sijaitsevassa ostoskeskuksessa todistin intialaisen naisen ensimmäistä matkaa rullaportaissa. Seurueen miehet yrittivät kovasti saada hienoon sariin pukeutunutta leidiä ottamaan ensimmäisen askeleen portaille, mutta kun käsitukikin liikkuu rouva ei uskonut pysyvänsä pystyssä. Hänen olemuksestaan paistoi ihan aito paniikki ja tuska, kun pakko olisi päästä alas. Tietysti seurue tukki koko portaat, joten taakse kerääntyi meidän lisäksemme muutama kiireisempi ihminen. Tämä ei tilannetta auttanut.
Lopulta kiiireisempi väki pääsi ohi ja vähän meidän jälkeemme saatiin rouvakin ottamaan ratkaiseva ensimmäinen askel. Lopulta kun rouva pääsi rullaportaisiin kasvoille levisi leveä hymy ja hienosti hän osasi astua poiskin. Eihän siinä voinut itsekään kuin hymyillä ja ajatella, että hieno homma.
Toinen hymyilyttävä näky tuli eteen eräänä päivänä Petronaksen talojen toisella puolella suihkulähteiden vieressä. Siellä lastentarha oli lähtenyt retkelle. Pienet lapset oli pistetty pitämään kiinni ihan konkreettisesta punaisesta langasta, eli paksusta narusta, jota opettajat sitten pitivät molemmista päistä kiinni. Aika vaivalloiselta meno näytti eivätkä pienet kädet meinanneet kaikki malttaa pysyä kiinni tässä johtolangassa. Lapsia oli muuten kymmeniä ja taas kymmeniä, mutta oli onneksi myös kaitsijoita useampia. Sinne he narunsa kanssa katosivat ohi Petronaksen pilvenpiirtäjien.
 |
| Huono kuva kaukaa, mutta siellä se punainen lanka on, mistä pitää pitää kiinni. |
Toinen eka kerta sattui kiinalaiselle porukalle Thaimaassa Krabilla. Siellä aamiaisella oli toki kiinalaisille nuudeleita ja riisiä sekä yhtenä aamuna erittäin tulista pastaa. Ennestään jo olemme huomanneet, että monelle aasialaisille tällainen "iltaruoka" on aamiainen, lounas, päivällinen ja illallinen, tai miten monta ruokaa nyt itse kukin sitten päivän aikana syö.
Nyt muutama kiinalainen kuitenkin oli lähtenyt kokeilemaan uutta: hakiessani kahvia perässäni seurasi kahvihanalle herra, jonka kulho oli täynnä suklaamuroja. Siihen hän sitten pisti päälle noin kolme desiä kahvia ilmekäään värähtämättä. Seurasin tilannetta viereisestä pöydästä ja kahvimurot eivät olleet lopulta menestys. Nuorempi seurueen jäsen kävi täyttämässä uuteen kulhoon sedälle murot maidolla. Muita mielenkiintoisia kulinaristisia valintoja oli esimerkiksi croissant ketsupilla.
Opinpa minäkin yhden tempun heiltä joka paransi aamiaskokemusta ja se oli sekoittaa ananas- ja appelsiinimehua. En katso näitä hommia muuta kuin mielenkiinnolla, koska kun itse vaikkapa vietnamilaista pannukakkua syön riisipaperiin käärittynä voin teille taata, että paikallinen tekee sen aikalailla erilailla. Voi vain kuvitella katsoessaan kiinalaisen haarukkatekniikkaa miltä oma puikoilla sähellykseni mahtaa näyttää. Kaikki ruokailuerot ovat pieniä, jokainen meistä on joskus syönyt "väärin" ekaa kertaa jotain maistaessaan.
 |
| Suklaalle omistettu kylmäkaappi, ettei sula Balin lämmössä. |
 |
| Vahdi sitä, tai menetä se. Vähän kuitenkin oma vikasi tuo rikollisuuden uhriksi joutuminen Singaporessa. |
Muitakin kulttuuriin jotenkin liittyviä mielenkiintoisia eroja olen päässyt todistamaan. Esimerkiksi, että monet kiinalaiset eivät nähtävästi kauheasti osaa uida (heitä on sen verran paljon, että tämä on toki kamalan tyhmä yleistys) ja siksi heidän näkee kielloista huolimatta ottavan usein pelastusrenkaat altaaseen huvikäyttöön.
Meno on viihdyttävää katseltavaa, etenkin sinä päivänä kun erään perheen isä alkoi näyttää äidille kuinka kunnolla uidaan, pisti kasvot veteen ja alkoi polskia jaloilla hurjasti. Hän ei liikkunut metriäkään, mutta meno oli huvittavan näköistä. Toisaalta etenkin intialaiset ja japanilaiset sekä jotkut muutkin aasialaiset uivat usein normaalit vaatteet päällä sekä altaassa että meressä. Sen lisäksi heillä saattaa olla päällään pelastusliivit. Herää kysymys, onko järkevää esimerkiksi tyrskyisään mereen välttämättä mennä, jos tarvitsee uimiseen pelastusliivit, mutta jokainen tyylillään ja omalla riskillä.
 |
| Ei saa seistä pöntöllä. |
Da Nangin rannalla olin meressä melko aaltoisena päivänä aasialaisen herran kanssa, joka oli päättänyt uskaltautua veteen suuren keltaisen uimarenkaan kanssa. Ranta on todella matala, mutta vaahtopäät silloin tällöin nousivat niin, että vain vähän niiden mukana hyppäämällä esti meriveden tyrskähdyksen kasvoille. Minulta meni laskut sekaisin montako kertaa t-paitaan ja shortseihin pukeutunut mies keikahti renkaineen jollakin tapaa yllättyneenä ympäri. Hän muutti tekniikkaansa sitten niin, että selkänsä oli aaltoja päin, mutta silloin hän ei ollut ollenkaan valmistautunut seuraavaan aaltoon ja meno näytti jo hetken aika surkealle. Lopulta miekkonen keksi mennä turvallista uimarantakaistaletta merkkaavaan poijuilla kelluvaan köyteen kiinni ja sivuttain lillui näin aaltojen mukana menemättä mukkelismakkelis kuohuissa. Hän oli sangen tyytyväisen oloinen ratkaisuunsa ja jaksoi olla meressä sen suunnilleen tunnin, mitä siellä itse viihdyin.
 |
| Kiinalaiset yliopistot opettavat oppilailleen, kuinka tullaan internettähdeksi. |
 |
| Kiinalaisessa lentokoneessa myynnissä olleet veitset. |
Samaisella rannalla myös kaksi aasialaista sankaria oli vuokrannut vesiskootterin, mutta rannan tyrskyissä menopeli kääntyi ja molemmat herrat putosivat sen kyydistä. Mitäpä siinä sitten muuta kuin kauhea kiire saada suolavesi silmistä ja räpiköidä vesiskootteri kiinni. Siitä he sitten kampesivat yksi toisensa jälkeen takaisin skootterin selkään. Homma ei kuitenkaan tästä lähtenyt uuteen nousuun. Heti kun molemmat kaverit olivat päässeet menopelin selkään, se oli ehtinyt kääntyä niin, että seuraava aalto käänsi vesiskootterin uudelleen nurin ja miehet mereen. Tätä jatkui muutaman kerran, kunnes lopulta he saivat kyllä menopelinsä käyntiin ja lähtivät kauemmas rannasta. Pelastusliivit oli molemmilla, joten toivottavasti rantaan pääsivät jos ei kuivina niin ainakin hengissä.
 |
| Ei se aina ole selvää, kuinka homma toimii. |
Yksi minua askarruttava asia ovat myös olleet vierailut kasvojenhoitotuotteiden hyllyillä Kaakkois-Aasiassa. Käytännössä kaikki on vaalentavaa. Samalla tavalla, kuin meillä hammastahnassa lukisi whitening, on jokainen kasvorasva ja naamio yhtälailla vaalentava. Olen toki tietoinen, että Aasiassa ruskettumista vältetään keinolla millä hyvänsä. Perinteisesti kai pellolla tai muuten ulkona työskennelleet olivat ruskettuneita ja eliitti oli iholtaan vaalea. Vietnamilaiset ulkona pukeutuvat toppatakkiin, huppariin tai farkkutakkiin ja pitkiin housuihin sekä ajokäsineisiin lähtiessään liikkeelle skoottereillaan keskipäivän kuumallakin.
 |
| Milk Plus Whitening Body Lotion, muun muassa. Koska kaikki valkoinen tekee vaaleammaksi? |
 |
| Etana vaalennusta iholle. |
 |
| Luonnossa tehtyä vuohen maitoa, "valkoinen ja kiinteä". |
 |
| Nivea extra white, joka tuli aurinkorasvan kylkiäisenä. |
Ehkäpä kotoisassa Euroopassa olemme kääntäneet tämän jo toisin päin: rusketus tarkoittaa meille hienoa lomaa aurinkoisessa kohteessa tai ulkoiluun käytettyä vapaa-aikaa. Vaikka syyt olisivat selvät, minulle ei esimerkiksi Nivean kosteusvoiteen sisältämistä aineista kuitenkaan selvinnyt, miten se minut nyt vaalentaa. Kosteusvoidetta kun oli ostettava ja tällainen tuli paketissa kovakertoimisen aurinkorasvan kylkiäisenä Kuala Lumpurissa. Katsotaan millainen kalkkilaivan kapteeni täältä löytyy, kunhan käytän purnukan loppuun asti.
Tärkeintä lienee, että koittaa uutta ja ei ota hommaa niin tosissaan. Kyllä sen sitten oppii, jos ei kahvi muroissa olekaan hyvää.
