Elämää suurempi ukkonen

Jo aiemmin kesällä bongattu ukkospilvi.


Suomeenkin on nyt ehtinyt ukkosrintama, joka ainakin Viron päällä näyttää pamautelleen kunnolla. Hesarissa näytetyt myrskyn tuhot ovat minusta aika yllättäviäkin. Ensimmäinen rintama tuntuu menneen yli vauhdilla, mutta voimalla.

Joonas rakastaa ukkosmyrskyjä ja seuraa niitä tiiviisti ukkostutkasta. Minut taas on suorastaan kasvatettu pelkäämään ukkosta ja sen voimaa. Sukulaisten tarinat pallosalamoista, tulenlieskasta tuhoutuneet pistorasiat, ukkosella soivat aavemaiset lankapuhelimet sekä yksi myrskyn aikana salaman iskusta tuhoutunut ukkosenjohdatin jo pitävät mielen virkeänä, kun oikein alkaa salamoida. Ymmärrän viehtymyksen myrskyyn ja sen, etten asioille mitään voi, vaikka salama iskisi tai puu kaatuisi. Vaara ei kuitenkaan tässä asiassa minua erityisesti viehätä. Kauniita salamat ja sateet voivat olla, jos on niiltä ainakin näennäisesti suojassa ja turvassa.

Onkin ihan hyvä, ettei pahin myrsky tainnut osua tänne järven rannalle tänään. Mökissä myrskyihin liittyy vielä oma jännitysmomenttinsa, kun oleminen on vielä hieman askeettisempaa. Toisaalta joskus yksinkertaisissa puitteissa sade ja myrsky tuntuvat jotenkin luonnollisemmilta kuin kaupungissa. Vaikkapa Kambodzassa en tuntenut sateen olevan mikään erityisen huono juttu. Mökkisade on myös rauhoittavaa. Tänäänkin olemme istuneet iltaa terassilla juoden limua ja katsoen sateista järveä. Isoimmat ukkosmyrskyt kuitenkin jättäisin mieluummin täällä kokematta.

Sen verran pääsimme mukaan meininkiin, että katselimme myrskykameroita Helsingistä. Ylitsemme kulkee myös lentokoneiden laskeutumisreitti Tampereen lentokentälle. Se vilkastui yhtäkkiä koneista, joita emme normaalisti täällä näe. Nopea vilkaisu flightradar palveluun vahvisti, että kyse oli Helsinkiin matkalla olleista koneista, jotka nyt myrskystä johtuen laskeutuivatkin Tampereelle. Muutkin koneet palvelussa olivat tehneet hullunkurisia kiekuroita ja pitempiä reittejä välttääkseen myrskyrintamaa. Nähtävästi useita koneita lähti myös myöhässä. Tässä muutamia hauskoja reittejä, joita bongasimme:








Ihminen on edelleen kaikesta tekniikasta huolimatta osa maailmaa, ei sen mullistusten yläpuolella. Vaikkapa lentokoneella matkustaminen, monen muun asian lailla, on etuoikeus ja riippuu säästä. Eikä vain ukkosista, vaan myös vaikkapa kiitotien riittävyydestä lämpötilan mukaan. Aina välillä olen miettinytkin matkustaessa ja ulkomailla asuessa, mitä jos en jostain syystä pääsisikään koneella Suomeen? Onneksi tykkään juna- ja laivamatkoista, jos matkasta joskus tulisi hitaampi.

Yhtenä jouluna matka tosin jäi melkein tekemättä, kun Lontoossa satoi senttimetrin-pari lunta. Meidän lentojamme ei virallisesti peruttu, mutta katsoimme tilannetta ja varasimme viime hetkellä toiset lennot Manchesteristä, jonne kiirehdimme junalla, juosten ja taksilla. Ehdimme juuri ja juuri. Koneemme oli viimeinen, joka Suomeen ennen joulua tuoltakaan kentältä lähti. Laskeuduttuamme muutama kaveri kyseli, miten pääsimme Suomeen - he eivät enää onnistuneet matkustamaan. Alkuperäinen lentomme Lontoosta ei myöskään olisi lähtenyt. Hassuinta oli kuitenkin laskeutuessa katsoa lumista maisemaa Suomessa, jossa kinosten korkeus oli kymmenkertainen. Meillä lumeen on totuttu ja sen kanssa elämiseen on työkaluja.

On se sää vaan jännä juttu - ja tänään on myös lehdissä ja sosiaalisessa mediassa taidettu todistaa sellainen, mistä aiemmin olen kirjoittanut: melkein kaikki siitä tykkää puhua.


Kommentit