 |
| Joskus tuntuu, kuin länsimaisen elämän vaatimukset olisivat kuin apina olkapäillä. |
Vaikka puhun mindfulness harjoitusten ja rauhallisen elämän puolesta, nekään eivät takaa, etteikö joskus tavallisen arjen asiat hetkellisesti sotkisi mielenrauhaani kaukana kiireestäkin. Jack Kornfield aloittaa suositun kirjansa A Path with Heart kertomalla, kuinka hän palasi viiden vuoden jälkeen buddhalaisena munkkina New Yorkiin tapaamaan perhettään. Veljensä vaimoa Elizabeth Ardenin kauneushoitolassa oranssissa munkin kaavussaan odottaessaan hän päätti meditoida, koska mitäpä muutakaan munkki tekisi odotellessaan? Ohi kulkeva joukko naisia alkoi kikattaa ja kysellä: "Onko hän oikea?". Kornfield mietti itsekseen aamutakkeihin ja mutanaamioihin pukeutuneista naisista: "Ovatko he oikeita?" ja mihinköhän todellisuuteen hän mahtaa olla uudelleensyntynyt. Länsimaisen ihmisen yrityksiin pysyä rauhallisena ja elää hitaasti vaikuttavat jokapäiväisen elämän arkiset ongelmat. Enkä minäkään pääse niitä kaikkia helposti pakoon kuin luostarissa eristyksissä asuvat munkit. Jotenkin on osattava tulla myös arjen kanssa toimeen, vaikka mieluummin ongelmien ja hoidettavien asioiden hoitamisen sijaan vain mietiskelisin ja oleilisin järven rannalla. Englantilainen pankkini on yksi sellainen murheenkryyni, alusta tähän päivään.
Mitä tekee pankki, kun näkee minun matkustaneen? Soittaa tietysti numerosta, joka netissä on puolet kerroista listattu haittapuhelinnumeroksi. Onneksi he jättivät sentään viestin. Sen kuunteleminen olisi kuitenkin maksanut noin 2-3 euroa minuutti. Summasin asioita yhteen: rahavirta ei kulje tililtäni ulos ja olen saanut viestin. Kirjoitin kohteliaasti secure message palvelun kautta (uusinta uutta että pankkiini saa yhteyden muuten kuin jonottamalla puhelimessa vähintään kymmenisen minuuttia) kertoen, mitä luulen tapahtuneen. Loppuun laitoin pyynnön kertoa, miten voin seuraavaksi toimia, jos jokin on väärin ja että älkää nyt please sulkeko korttiani, kun en uutta helposti saa. Ei sillä, että edes olisin tuota kyseistä korttia juuri käyttänyt. Yritän kuitenkin pitää useamman kortin auki, jotta en jää täysin rahatta.
 |
| Kuvittelen, että pankin Fraud tiimi näyttää jokseenkin tältä ja metsästää maailmanmatkaajia ruoakseen. |
Pankin vastaus? Fraud tiimi oli soitellut ja haluavat 48 tunnin sisään tietää kaikki paikat, joissa olen ollut tai tulen matkustamaan, tarkoilla päivämäärillä tietenkin. Senkin jälkeen he saattavat silti sulkea korttini tulevaisuudessa tai pysäyttää maksuni ja minun pitää luvata pitää tiliäni tarkasti silmällä. Kyllä, kyllä, minähän listaan ja tarkkailen silmä kovana. En minä pääse katoamaan kartalta. Siitä pitää paikallisten tahojen lisäksi huolen pankki.
Jos minulle tällainen pieni kritiikki sallitaan, täytyy myöntää että minua ihmetyttää kyseisen pankin matkustuspolitiikka. Jos menen tiettyihin paikkoihin ulkomaille, korttini on varmasti suljettu 24 tunnin sisällä ja sitä availlaan sitten nimenomaan puhelimitse jonotellen monen ihmisen kanssa asiaa hoitaen. Henkilöllisyys varmistetaan niinkin varmoilla keinoilla kuin kysyen, mikä on viimeisin tililtäni mennyt maksu ja kuinka paljon se suunnilleen oli tai perinteisin äidin tyttönimin. Hyvähän se on, että he tarkistelevat asioita, mutta tämä ainainen "epätavallinen toiminta" minun tililläni - siis ulkomaille matkustaminen - on niin tuttu kuvio. Kuinkahan monta kertaa minun pitää vuodessa matkustaa, että pääsen kategoriaan "ulkomaanmatka OK"? Kerran he soittelivat perääni jo siinä vaiheessa, kun varasin lennot Puolaan. Vielä tähän kerrottakoon, että kävin matkan tiimoilta ennen lähtöä ihan pankin konttorissa istumassa tunnin, jotta saatiin kaikki osoitteet ja tiedot kuntoon ja nettipankit asetettua niin, että varmasti toimivat. Ei sen ihan yllätyksenä pitäisi siis tulla, että tosiaan lähdin matkalle silloin kun sanoin, niin pitkäksi aikaa kuin sanoin, sinne minne kerroin meneväni.
 |
| Tältä välillä tuntuu asioiden kanssa sählätessä. |
No ei tämä onneksi päässyt kehittymään ongelmaksi asti. Jos tilin maksuvirta olisi kauemmin poikki ja esimerkiksi kännykän kuukausiveloitus ei menisi, maksut lähtisivät ennenpitkää perintään. Yhteen kännykkäliittymään oli minulle laitettu kätevä sivutili kännykkäoperaattorin tytäryhtiön alle iPadin nettiä varten. Tämä tili ei loppunut, kun lopetin itse kännykkäliittymän. Sain sitten yllättäen perintätoimistolta kirjeen satasen maksamattomista laskuista. Kun asiaa selvittelin, maksu lopulta hyvitettiin kokonaan, koska minulle ei koskaan ollut kommunikoitu tämän salatilin olemassaolosta mitään numeroita tai muutakaan. Tästä syystä nykyään olen viivana puuttumassa kaikkeen, mitä Englannin päässä ehtivät sekoilla ennenkuin siellä joku päättelee, että täti on nyt korttinsa hukannut eikä edes tajua.
Asioita ei auta, että Englannissa olemme muuttaneet lähes vuoden välein eikä heillä ole väestörekisterin kaltaista systeemiä tai sosiaaliturvanumeroja, joilla ihmisiä voisi sitten löytää. Jos jonkin tilin haluat avata, henkilöllisyys todistetaan yleensä esimerkiksi passilla ja kaasulaskulla, jossa näkyy osoite ja nimi. Englantiin muuttaminen onkin hauskaa puuhaa, kun sinulla ei vielä yhtäkään laskua ole, laskun saamiseksi tarvitset pankkitilin, mutta henkilöllisyyden ja osoitteen todistamiseksi tiliä avattaessa tarvitset laskun...Tämän takia pitempiä aikoja matkustavakin haluaa pitää englantilaisen postiosoitteen ja hieman vaikeankin pankkitilinsä auki.
Iloisena asiana Britannian maalta kerrottakoon, että saimme jo tovi sitten koko vuokrakämpän depositin takaisin ilman vähennyksiä. Siitä piti kysyä, mutta onneksi vuokranantajan reaktio oli "Ai luulin, että se on jo palautettu!" Se ei ole Englannissa mitenkään varmaa: moni vuokra-asunnonvälittäjä ja vuokraisäntä tuntuu pitävän itsestään selvyytenä, että depositistä otetaan vähintäänkin iso vähennys vaikkapa sitten portaikon nurkkaan jääneen hämähäkinseitin perusteella. Pienistä summista vuokralaisen ei kannata lähteä lakimiehen avulla riitelemään, vaikka ne olisi keksitty.
 |
| Vieläköhän Orlandossa olisi paikka auki tällaiselle vähän yksinkertaisemmalle tyypille? |
Olen jo tovin miettinyt, voisinko ihan vaan kadota mahdollisimman paljon näistä systeemeistä hieman takavasemmalle? Esimerkiksi postini pidän mahdollisimman paljon nyt matkaa varten hankitussa postiosoitteessa ja ohjaan sen sieltä tarvittaessa pysyvämpään asuinpaikkaan aina tilaamalla kuukauden postit kerralla. Pysyvään osoitteeseen posti tulee varmemmin perille. Entisen asunnon postit pudotettiin jaetun alakerran aulan likaiselle lattialle. Jonkin verran kirjeitä myös ihan suorastaan katosi ja yksi suuri kirjekuori tuli auki revittynä. Osa posteistani lienee jäänyt muuttojen saatossa ikuiseen limboon vanhoihin osoitteisiin. Kukaan ei näe vaivaa myöskään vaikkapa palauttaa toimittamattomina vanhojen asukkaiden posteja, joten aikansa lattialla pyörittyään ne vain heitetään roskiin - kun talossa on paljon asukkaita, ei ole edes helppoa tietää kuka missäkin asunnossa vielä majailee.
Postin kääntö toimii tälläkin hetkellä vain osittain. Kateissa on ainakin veroilmoituksia, pankkikortti ja pin-luku. Ylimääräinen vaiva ja huoli tällaisista asioista ja kadonneiden kirjeiden asiasisällön selvittämisestä sekä koituneiden virheiden korjailu on melko ikävää ja välillä vähän stressaavaa hommaa. Peruin juuri englantilaisen vanhan matkavakuutuksen automaattisen uusiutumisen ja puhelimessa kanssani asioinut tyttö puhui niin nopeasti, että minuakin oikein hengästytti - peruutusasioissa merkkaa nopeus eikä ystävällisyys, jos peli on varmasti jo menetetty. Miten paljon energiaa voikaan yksinkertainen asia viedä, vaikka ei olisi itse mitenkään tuhottoman stressaantunut! Ja entäpä ne asiat, joita en pääse hoitamaan, koska kirjeet ovat jossakin maailmalla? Olisikin hyvä, jos tulevaisuudessa kaikkea tällaista olisi mahdollisimman vähän.
 |
| Viimeisen kuukauden aikana lattiapostille löytyi vanhan asunnon aulaan tällainen teline. |
Ehdin jo hetken haaveilla, että kyllä nyt kesällä Suomessa oleillessa kaikki on toisin ja asiat toimivat ja varmaan niin joissain asioissa onkin. Viime viikolla kävimme ihan suomalaisessa Nordeassa Hakaniemessä ja odottelimme, kun he etsivät pankkiin tilaamaamme dokumenttia. Odotellessamme katselimme kauhulla, kuinka pankin päätteellä laskujaan maksavaa vanhusta kohdeltiin: "Et ole vielä edes painanut mitään, ei siitä!" pankin täti kovaan ääneen nöyryytti selvästi tietokoneita tuntematonta vanhusta. Joonas totesikin, että kun aikoinaan oli tuollaisissa hommissa rouva olisi saanut perus IT-tuesta potkut. En yhtään ihmettele, jos joku vanhus jossakin jättää vain laskunsa maksamatta, kun muiden kanssa asioiminen on niin vaikeaa ja pelottavaa. Itsekin olen ihan joskus hätää kärsimässä, kun asioiden hoitamisesta puuttuu järki ja ihmiskontaktit ovat helposti kylmiä tai yhtä inttämistä.
Voisinkohan vain erakoitua johonkin ja ajaa alas kaiken läntisen maailman sekoilutajohen kanssa toimimisen ihan minimiinsä? Kehityksellä ja tarkasti säädellyllä ja organisoidulla yhteiskunnalla tuntuu juuri nyt olevan nurja puoli minun silmissäni. Eikö täällä saisi vain elää ja olla rauhassa?
 |
| "The beach is calling me to visit." |
Tunnisteet: Arki, Asuminen, erakoituminen, kulttuuri, Lontoo, länsimaisuus, läsnäolo, Matkustus, mindfulness, ulkosuomalaisuus
