Angkorin miljoonakaupungin raunioilla

Angkor Watissa turisti on harvoin yksin.

Karttaa katsoessa voisi näyttää, että Kambodzalle ei ole aikojen alussa jaettu parhaita kortteja Kaakkois-Aasian paloittelussa eri valtojen alle. Maapinta-alaltaan yli puolet Suomea pienempi maa on arviolta lähes 16 miljoonan asukkaan koti. Nykyistä maa-aluetta reunustavat suuret kunnianhimoiset maat, jotka mahdollisuuden osuessa kohdalle ovat usein lähteneet valloittamaan pienempiään: Thaimaa ja Vietnam. Niiden väliin puristetut Laos ja Kambodza ovat lähihistoriassa joutuneet vedetyksi mukaan naapuriensa politiikkaan ja kunnianhimoisiin suunnitelmiin sekä siirtomaaherrojen kahinoihin ja sotiin, eikä niitä ole siunattu erityisen pitkillä rantakaistoilla.

Kambodzan edeltäjä, Angkorin imperiumi tai Khmerien kuningaskunta hallitsi kuitenkin aikoinaan lähes koko nykyistä Kaakkois-Aasiaa. Alla näkyvissä Wikipedian kartoissa näkyy paitsi nykyinen Kambodza Kaakkois-Aasian ja maailman kartalla, myös punaisella merkittynä Khmerien alue Kaakkois-Aasiassa 900-luvulla. Keltaisella kartassa on merkitty Chamin kuningaskunta, josta olen kirjoitellut Vietnamin kokemusten yhteydessä. Angkorin kaupunki, joka oli Khmerien valtakunnan keskus, löytyy kartalta aivan Tonlé Sap järven viereltä: järven kausittainen tulviminen ja sen tukema ekosysteemi mahdollisti suurelta osin Angkorin kasvamisen miljoonakaupungiksi ja se on nykyäänkin monelle paikalliselle elintärkeä.

Angkor Watin temppeli on UNESCOn maailmanperintökohde ja sitä edelleen ympäröivät kaupungin rauniot ovat valtavat. Pnomh Penh Postin mukaan vuosittain Kambodzaan saapuvista viidestä miljoonasta turistista päätyi sinne vuonna 2015 käymään 2,1 miljoonaa. Monesta muusta Aasian muinaisesta temppelialueesta poiketen Angkorin alue tarjoaakin turistille mahdollisuuden nähdä huomattavan hyväkuntoisia ja huolella kunnostettuja rakennuksia. Niiden kunnostuksesta on vastannut alkujaan ranskalainen EFEO instituutti, jonka arkistojen kuvia temppelien alkuperäisestä melko huonosta kunnosta löytyy muun muassa Telegraph lehden Angkorin kunnostuksesta kertovasta jutusta.

Alempana näkyvälle Googlen karttapohjalle theangkorguide.com palvelun kokoaman Angkorin numeroidun kartan avulla alkaa hahmottaa alueen kokoa ja satelliittikuvista voi saada jo jonkinlaisen vaikutelman siitä, millaista viidakon ympäröimällä alueella on vierailla. Sivustolla, joka perustuu vuonna 1944 julkaistuun Maurice Glaizen teokseen "The Monuments of the Angkor Group", on tarjolla myös monta erilaista ehdotettua kierrosta puolen päivän visiitistä viikkoon. Jonkinlaisen kierroksen suunnitteleminen on hyvä idea, sillä koko Angkoria ja sen kaikkia patsaita, kaiverruksia tai edes rakennuksia ehtii nähdä tuskin edes viikossa. Moni turisti valitsee alleen tuk tukin noin 15 dollarin päivähintaan: paitsi parinkymmenen minuutin matkan kaupungista temppelialueelle, myös temppelien väliä pääsee silloin kulkemaan kätevästi kuskin odottaessa rakennusten ulkopuolella. Kuskeilla on yleensä mukanaan myös Angkorin kartta, josta voidaan yhdessä sopia reittejä.

Reippaammat voivat kiertää kuumaa temppelialuetta pyöräillen ja polkupyöriä saa esimerkiksi White bicycles hyväntekeväisyysprojektin kautta huokeaan parin dollarin hintaan käyttöönsä päiväksi. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että yllä mainitut puolen päivän kierroksetkin venyvät jopa 37 kilometriin. Meidän kunnollemme tuo vaihtoehto ei olisi sopinut, sillä jo kuumassa kävely useita tunteja tuli ajoittain raskaaksi. Jouduimmekin Ta Phromissa ottamaan tuk tuk kyydin takaisin alueen väärälle puolelle, johon kielimuurin takia oma kuskimme oli jäänyt meitä odottelemaan, vaikka alue kierretään selkeää reittiä läpi temppelin toiselle puolen.

Angkorissa onkin melkein aina kuuma, ellei sitten sada. En itse silti välttämättä lykkäisi käyntiä sateiseen aikaan, sillä jo nyt kesäkuussa Kambodzan sateet olivat kohdalle sattuessaan aika rankkoja. Temppeleillä ei ole juurikaan suojaa sateelta tai auringolta. Nähtävästi joulu- ja tammikuun aikaan lämpötila sekä sademäärät voivat olla alhaisemmat, mutta temppeleillä pärjää kyllä, kunhan varautuu kuumuuteen etukäteen. Alueelle ei pääse lyhyissä shortseissa tai lyhyessä hameessa ja joihinkin Angkor Watin osiin ei pääse ilman hartiat peittävää asustetta, joka ei saa olla läpinäkyvä tai esimerkiksi huivi. Eräälle temppelikävijälle tarkoitusta varten lainaamani takki kuitenkin oli sopiva asuste peittämään olkapäät.

Ylimpiin osiin Angkor Watia ei pääse paljastavissa vaatteissa, sillä temppeliä pidetään pyhänä.

Lippuja Angkorin alueelle on saatavilla päivälipusta viikkolippuun. Ostaessaan päivälipun illalla viideltä turisti voi katsoa Angkorissa auringonlaskun, mutta käyttää lippuaan vielä seuraavana päivänä alueen kiertämiseen. Auringonlaskut ovat suosittua vierailuaikaa ja jonotukseen on parasta valita aikaa niin auringonlaskua katsoakseen kuin aikaisin aamulla ennen auringonnousua. Me valitsimme kolmen päivän lipun ja tämä aika antoi mahdollisuuden ottaa rennommin: kävimme Angkorissa parina päivänä aina muutama alue kerrallaan. Todella kiinnostuneelle alueelta löytyy varmasti katsomista viikoksikin, mutta myös päivässä voi ravata läpi suuren osan kohteita. Päivässä temppeleillä kertyi kävelyä tuk tuk kyydistä ja puolikkaista päivistä huolimatta kuitenkin 6-8 kilometriä.

Liput Angkoriin ostetaan alueen reunalla olevasta suuresta lippuhallista. Pääsylippujen hintaa on tänä vuonna nostettu melkoisesti, joten lippujen hinnat voivat olla moneen budjettiin melko suuria: yhden päivän lippu maksaa tällä hetkellä $37 per henkilö, kolmen päivän lippu $62 per henkilö ja seitsemän päivän lippu $72. Kolmen päivän lippua ei tarvitse käyttää peräkkäisinä päivinä, mutta asiasta on mainittava lippua ostettaessa - muutoin lippu voi olla voimassa vain kolmen päivän ajan. Kaikki liput ovat henkilökohtaisia ja niihin printataan kävijän kuva. Ne eivät kata muutamia kauempana olevia kohteita, joihin matkaakin kertyy jopa 50 kilometriä. Kambodzalaiset pääsevät alueelle ilmaiseksi.

Vaikuttava Angkor Wat.

Korkeista hinnoista huolimatta Angkor on ehdottomasti myös vaikuttavin niistä temppelialueista, joilla olen päässyt vierailemaan. Sen etu on myös vaikkapa Angkor Watin, Bayonin ja Ta Phromin erilaisuus: vaikka teema säilyy läpi Angkorin samanlaisena, rakennukset saavat kiinnostumaan erilaisuudellaan. Tämä taas liittyy kaupungin rakentamiseen: miljoonakaupunki kasvoi seitsemänsataaluvulta 1300-luvulle asti eri hallitsijoiden alaisuudessa. Angkor Wat ja Bayon edustavatkin rakennusten nuorempaa puoliskoa. Niiden vaikuttavuus ei suurelta osaa johdukaan rakennusten koosta vaan koristeellisuudesta ja suunnittelusta. Angkor Watiin johtavaa tietä kävellessään turisti katselee kohti vanhaa hallintokeskusta ja tuntee itsensä helposti pieneksi, vaikka itse tornien koko on lopulta pienempi kuin kuvittelisi.

Nerokkaasta suunnittelusta huolimatta moni taho käyttää nykyään Angkoria esimerkkinä myös muuttuvan maailman tuomista haasteista. Vaikka khmerien kuningaskunta oli rakennettu epävakaista monsuunia varten vettä säätelevän tekniikan varaan, kaksi sateetonta monsuunikautta nähtävästi heikensivät kuningaskuntaa huomattavasti. Mahdollisesti Angkorin edistyneen infrastruktuurin tuhoon vaikuttivat myös näitä kuivia kausia seuranneet tulvat. Vesimassat olivat niin valtavia, että kaupungin kanavat eivät pystyneet pidättelemään niitä ja ne vyöryivät sisälle kaupunkiin, kertoo National Geographicin haastattelema tutkija. Jotakin tilanteen vakavuudesta kertonee se, että rikkoutuneiden siltojen korjaukseen otettiin materiaalia temppelien kivistä. Loisto loppui lopullisesti kaupungin hylkäämiseen nykyisen Bangkokin liepeillä hallinneen Ayutthayan kuningaskunnan hyökätessä jo hiipumassa olleeseen Angkoriin. Temppelit uinuivat pitkään viidakossa, ennenkuin ne eurooppalaisten toimesta "löydettiin" uudelleen turistikohteena.

Ta Phromissa voi nähdä, kuinka luonto on ottanut haltuunsa ihmisen hylkäämät rakennukset.

Angkor on myös nykyaikana eittämättä vaikuttanut Kambodzan saamaan huomioon, rahavirtaan sekä myös siihen, että alueen ympärille on keskittynyt hyväntekeväisyysjärjestöjen väkeä pääkaupungin lisäksi. Toisaalta raha tuo myös negatiivisia vaikutuksia. Vuonna 2005 New York Timesin reportteri Jane Perlez kirjoitti Angkorin aarteiden varastamisesta. Paikallista väestöä oli palkattu kuljettamaan Angkorista varastettuja patsaiden osia vahvasti aseistetuille välikäsille, jotka kuljettivat ne myytäväksi Kambodzan rajoille ja niiden yli. Pahimmassa tapauksessa toimintaa tehtiin tankein. Syynä lienevät läntiset keräilijät, jotka piilottavat suurella rahalla hankittuja Angkorin aarteita yksityisiin kokoelmiinsa. Samaa tekivät jo ranskalaiset, jotka Perlezin artikkelin mukaan aikakauden maalauksissa uittavat suuria patsaita Angkorista sotilaiden varjelemana, jotta ne saadaan näytille Pariisiin. Oman osansa Angkorin aarteiden arvosta realisoivat aikoinaan myös vietnamilaiset valloittajat. Jopa patsaiden kadonneiden alkuperäisten päiden tilalle asetettuja uusia päitä on Perlezin mukaan varastettu.

Päättömiäkin patsaita kunnioitetaan Angkorissa.

Päätön hahmo alttarilla.

Jos Angkorin alue saadaan säilytettyä näistä paineista huolimatta nykykunnossaan, sen vahvuuksia on ehdottomasti paikan monipuolisuus. Angkorissa moni käy vain ottamassa selfien Angkor Watin tornien edessä ja Bayonin monien kasvojen vieressä ja maksaa visiitistään sekä tuk tuk kyydistä silti alle 50 dollaria. Välimuotona voi hetkeksi eläytyä Indiana Jonesiksi, kiipeillä sekä ihastella temppelistä toiseen muutamia päiviä sekä kuvata itsensä Tomb Raider elokuvasta tutuissa maisemissa Ta Phromissa. Toisaalta halutessaan temppeleitä voi koluta kirjojen ja oppaiden kanssa seinäkaiverruksiin perehtyen ja ihmiskunnan historian upeaa kummallista menneisyyttä ihastellen vaikka viikkokaupalla.

Voi myös vain käydä katsomassa, kuinka vielä nykyäänkin buddhalaiset munkit toimivat Angkor Watissa ja tavalliset kambodzalaiset perheet rentoutuvat riippumatoissa ja piknikillä sitä ympäröivän vallihaudan ympärillä. Ostoksia ja viihdettäkin entisestä miljoonakaupungista löytyy yhä: Angkor Wat tarjoaa ostettavaksi vaatteita sekä tuoreita hedelmiä, jopa kylmää olutta, ja rauniolla on muusikkoja ja kultaisiin päähineisiin pukeutuneita tanssijoita. Alueen ympäristössä asuvat niin paikalliset pienissä taloissaan, munkit toimivissa luostareissa kuin apinaperheet, jotka laskeutuvat ruokailemaan temppeleiden lähelle korkeammilta asuinsijoiltaan.

Angkorista voi saada irti juuri sen, mitä siltä haluaa, mutta kaikkea ei ehdi. Kannattaa siis etukäteen miettiä, mitä itse käynniltään odottaa.