Chengdu: ensikosketus Kiinaan ja vierailu herrojen saunassa

Chengdun maisemaa hotellin ikkunasta.


Kiina, maailman ihmisrikkain maa, on meille kaikesta huolimatta matkakohteena melko vieras tuttavuus. Emme ole vierailleet aiemmin Kiinan maalla muualla kuin Hong Kongissa, eikä sitä oikein voi samaan syssyyn manner-Kiinan kanssa hyvällä omallatunnolla laskea. Etukäteen mietimme, miten pärjäämme ilman kielitaitoa tai edes tavallaan lukutaitoa ja onnistuuko 72 tunnin transit-visan hankkiminen lentokentällä epämääräisellä jatkolipullamme vielä ilman kykyä kommunikoida asiaamme. No onnistuihan se, mutta ei sentään ilman muutamaa mutkaa matkassa.

Kentällä meidät lähetettiin tiskiltä täyttämään maahantulolipuketta pöydän ääreen, josta kaikki kynät oli varastettu. Onneksi niitä löytyy juuri tällaisia tilanteita varten omasta takaa. Lippuset kourassa suuntasimme takaisin tiskille, jolle nyt oli ehtinyt joku muu, joka väitteli virkailijan kanssa maahanpääsyoikeudestaan. Kun tämä arabimies ohjattiin jonnekin sivummalle toimistoon jatkamaan keskutelua, alkoi jo hieman epäilyttää noinkohan vietämme kolme päivää lentokentällä. Yksi virkailija otti kuitenkin passimme ja toinen ohjasi meidät täyttämään kaikki maahantulolipukkeeseen juuri täyttämämme tiedot uudelleen suureen kirjaan, molemmille erikseen. Yritin samalla pitää passejamme edestakaisin kuljettelevaa veikkosta hieman silmällä, ettemme päätyisi kohta täysin ilman matkustusasiakirjoja, mutta tehtävä oli vaativa. Miehiä tuli ja meni ja hommassa ei ollut paljoakaan päätä eikä häntää. Heitä taisi hieman huvittaa meidän "transittimme", joka vaati matkustusta Chengdun kautta Hong Kongista Bangkokiin, mutta ei sitä alettu kyseenalaistaa. Jotakin vielä kovasti hetki odoteltiin, kunnes lopulta olimme tervetulleita Kiinaan ja passiin saatiin oikeaa leimaa. Viimeiseksi vannotettiin vielä kovin vakavin naamoin, ettemme saa lähteä Chengdusta toiseen kaupunkiin. Ei lähdetä, lupasimme.

Lentokentältä saimme alle taksin, joka ensitöikseen tarjosi meille moninkertaista könttähintaa hotellille. Yhteen ääneen huusimme takapenkiltä: "meter, meter!" ja mittari osoittautuikin neljä kertaa edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Kyyti sinänsä antoi ensikosketuksen maahan: turvavyöt oli piilotettu penkkejä suojaavan kankaan alle ja kuski ajoi usein tien pengertäkin pitkin ihan hirveää vauhtia. Onneksi tiellä ei ollut keskellä yötä paljon liikennettä ja matka ei siis kauaa tuolla vauhdilla kestänyt. Chengduun olimme varanneet kaupungin halpojen hotellihintojen innostamana oikein Sofitelin huoneen ja siellä olisikin voinut oikeastaan viettää koko kolme päivää juuri poistumatta ihan tyytyväisenä elämäänsä. Vaikka emme olleet erikseen maksaneet aamiaisista, saimme ne kaiketi hotelliketjun platinakorttietuna vielä ilmaiseksi jokaiselle aamulle. Kyllähän noissa puitteissa uskaltaa jo lähteä tutkimaan miltä kiinalainen kaupunki näyttää, kun palata voi aina hotellille pakoon kielivaikeuksia tai kulttuurishokkia.

Huoneen koko kylppärin kanssa taisi olla isompi kuin muiden matkan huoneiden koko yhteensä.


Kun seuraavana päivänä täydellä vatsalla ja hyvin nukutun yön jälkeen uskaltauduimme kaupunkiin katsomaan Jinlin aluetta, ei siellä mitään ylitsepääsemätöntä kulttuurishokkia kuitenkaan tullut. Taksikuskimme jutteli meille käyttäen puhelimensa käännösohjelmaa. Hän kuulemma opetteli englantia, mutta kehui tekniikan kehitystä, joka mahdollisti kommunikoinnin näinkin. Kaikin puolin mukava miekkonen ja hyvin toimiva ohjelma. Turvavöitä ei tosin ollut hänelläkään tarjota autossaan. Huonojen kuskien höpöjuttuja vissiinkin sellaiset.

Jinlin alue osoittautui yllättävän mukavaksi: kiinalaisen näköinen markkina-alue, jossa kuitenkin kojut ja ravintolat olivat kuin missä tahansa eurooppalaisen kaupungin markkina-alueella. Oli pandapehmoleluja, mutta myös japanilaistyylisiä termoksia myyviä kojuja, brittiläisesti sisustettu hipsteripubi, jonka taideteokset tekivät pilaa Pohjois-Korean johdosta, mutta toisaalta rakennukset olivat meidän silmään klassisen kiinalaisen oloisia. Länkkärituristille alue oli kerrassaan mukavan helppo ensikosketus maahan ja englanniksi meitä kutsuttiin sisään ravintoloihin. Myynnissä ja ihmisten päällä nähtyjen kiinalaisten T-paitojen tekstit olivat samantyylisiä kuin välillä Vietnamissa ja huvittavat hieman: englanniksihan siinä jotain lukee, mutta lauseessa tai sloganissa ei ole mitään järkeä.

Muutama muukin oli katselemassa Jinliä.

Kiinalaiselle näyttää.

Jonnekin on pitkä matka, lähiravintolaan ei niinkään.

Kauppakadun rakennukset olivat kauniita.

Hauskoja termospulloja.


Jinlin vieressä sisäänpääsymaksua vastaan pääsee katselemaan Wuhoun temppelialuetta, eli Markiisi Wun temppeliä. Myös Zuge Liangina tunnettu markiisi hallitsi pääministerinä kolmen valtakunnan ajalla, kun Kiina jakaantui kolmeen eri hallintoalueeseen tai kuningaskuntaan noin 220-280 luvulla. Temppeli on rakennettu toisen hallitsijan, Shun valtakunnan jota Liang hallitsi perustajan Liu Bein, temppelin viereen ja rakennuspäivämäärät osuvat jonnekin 265-316 paikkeille. Paikan päällä tarinaa kerrotaan erinäisten hallitsijoiden ja kenraalien ystävyyssuhteista sekä jaloista luonteenpiirteistä, jotka tekivät heistä loistavia tehtävissään. Tekstiä oli siis luettavissa englanninkielellä, joten mekin pääsimme tutustumaan herrojen historiaan. Sen lisäksi temppelin kivirakenteet on koristeltu hienosti esimerkiksi erilaisin eläimin. Purossa ja vesialtaissa bongasimme kilpikonnia. Wikipedian mukaan alueen kivitaulut ja esillä olevat esineet edustavat ehkä vaikuttavinta kokoelmaa juuri tuolta aikakaudelta, mutta meille tärkeintä alueessa oli ehkäpä vain päästä hieman kiinni kiinalaisempaan tunnelmaan ja historiaan.

Ihan ilmaiseksi voi tarkastella Jinlin kauppakadun viereistä puistoa.

Mahtipontinen temppeli.

Tämä setä seisoskeli Wuhoun alueelle sisään saapuessa.

Lepakoitako ne ovat?

Bambut ovat kasvaneet korkealle.

Wuhoun alue oli kaunis.

Pieniä eläinpatsaita oli kaikkialla.

Tässä panda ja joku pallo.

Ja tässä sammakko. Eläimiä voi bongata melkoisen määrän.



Rakennukset eivät olleet valtavia, mutta niitä oli monta erilaista.

Tällaisia patsaita oli useampia ja niiden vieressä tarinaa sankariteoistaan ja jaloista luonteenpiirteistä.

Maisemat yleensä olivat hienot.

Setä katselee lasin takaa.

Nämä kivitaulut olivat tärkeitä nähtävyyksiä.


Temppelialueelta lähdettyämme yritimme kovasti selvittää, pääsisimmekö illallispaikaksi valitsemamme kasvisravintolan lähelle bussilla. Busseissa kyllä luki ymmärrettävin kirjaimin joitakin paikan nimiä, mutta kun ohi meni sellaisia päätepysäkkejä kuin "Womens shoe shopping mall" emme olleet varmoja, oliko tässä nyt kyse oikeasta paikasta vaiko kenties tietokoneen huonosti kääntämistä paikannimistä. Kun ei ole kännykässä nettiä, on vaikea asiaa varmistaa. Kiinassa SIM-kortin hankkiminen olisi turistille myös ollut melkoisen työn takana: nettisivut suosittelivat ostamaan sopivan kortin Hong Kongista, mutta näin lyhyeen visiittiin emme ajatelleet sellaista tarvitsevamme. Niinpä otimme alle taksin, joka kyllä löytyi helposti ja ymmärsi minne halusimme.

Keskustaakin hallitsevat lasitalot ja liikenne.

Yleisvaikutelma oli vähän harmaa.

Keskusaukiota ja muutama suojatie.

McDonalds oli suosittu kiinassakin.

Kauppakadun hulinaa.

Jäimme taksista tarkoituksella keskusaukiolla, jotta näimme sitten senkin, mutta se oli kauppakeskusten ympäröimä kylläkin mahtipontisen oloinen, mutta ei kovinkaan kaunis paikka. Chengdun kaupunkikuvaa yleensä hallitsevat korkeat lasitalot, jotka on ripoteltu maisemaan melko summanmutikassa. Chengdusta mallattiin hallinnon toimesta muun muassa logistiikan keskusta ja jollakin mittarilla se on kai Kiinan viidenneksi suurin kaupunkialue. Sinne ovatkin muuttanut monet kansainväliset yritykset ja Chengdun lentokenttä on maailman 30 vilkkaimman joukossa. Ainakin yksi suomalainen blogikin on Chengdussa asumisesta kirjoitellut juuri varmaankin siitä syystä, että kaupungissa on kansainvälistä työvoimaa Suomestakin. Omassa mielessäni Kiinan kokoinen maa hieman jopa kärsii siitä, että on niin valtava. Yli kymmenen miljoonan asukkaan Chengduhan on väkirikkaampi kuin monet Euroopan maat, joita arvostamme "ihan erilaisen" kulttuurin ja kaupunkielämän keskuksina.

Jollain tavalla on vaikeampi jotenkin katsella Länsi-Kiinan "pääkaupunkia" itsessään, koska Kiina on muka niin yhtenäinen, samanlainen ja yksi maa. Kuitenkin Sichuanin provinssi tunnetaan maailmalla etenkin ruoastaan ja olisi outoa, ettei alueella olisi ihan oma luonteensa muihin Kiinan alueisiin nähden. Tämä siitäkin huolimatta, että muista eristäytymällä Kiina on ehkä valinnut historiassa tien, joka on eristänyt sen kulttuuria juuri tarpeeksi luodakseen muuhun maailmaan verrattaessa kulttuurillisesti yhtenäisemmän Kiinan. Silti täytyy kysyä, miksi minulle ainakin ja ehkä jollekin muullekin länsimaiselle turistille on siis niin helppo pistää koko Kiina muita alueita helpommin yhteen nippuun? Se lienee kulttuurista sokeutta ja sivistymättömyyttä. Siitä, mistä ei tiedä, mikä ei päivittäisessä elämässä ole läsnä ja mihin omassa kokemuspiirissä ei niin törmää, ei myöskään jää vahvoja vaikutteita, jotka erottaisivat alueita toisistaan tai pitäisi erottaa omiksi asioikseen. Siksi minulle Afrikkakin on pitkään ollut yksi ja sama oikeastaan kuitenkin yksi kysymysmerkki. On aika tyhmää, että tiedän enemmän näkymiä ja asioita varmaankin vaikkapa Roomasta, jossa en kuitenkaan koskaan ole käynyt kuin Afrikasta yhteensä. Jos pitäisi kirjoittaa paperille kaikki tarinat, maamerkit ja asiat, joita tulee mieleen jostakin Euroopan maasta tai koko Kiinasta, kumpikohan teksti olisi lopulta pitempi? Oma kulttuuritausta ja koulutus ovat toki suomalaiselle usein etu, mutta joskus se myös sokeuttaa maailman todelliselle rakenteelle. Suurin osa ihmisistä on Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Suurin osa maailman ihmisistä asuu maissa ja ympäristöissä, joita en ole nähnyt, vaikka olen muka paljon matkustellut.

Sen verran kansainvälinen Chengdu oli avautunut varmaankin juuri ulkomaisten yritysten työvoiman ja turismin myötä, että siellä täällä löytyi länsimaista tekstiä. Ravintolaa etsiessä esimerkiksi oikea paikka löytyi ihan kyltin "vegetarian restaurant" avulla. Kävelimme läheiselle ostoskadulle, josta löytyi pienen etsinnän jälkeen oikea portaikko ja neljännestä kerroksesta vegaaninen kasvisbuffet Yusuge. Ovella oikein paikan löytymisen vahvistivat englantia puhumattomat rouvat, jotka jakoivat ravintolan tarjouslehtisiä. Huidoimme ja puhuimme kahta eri kieltämme kummankaan osapuolen oikein ymmärtämättä tarkoitammeko eri vai samaa asiaa: tuolta ylhäältäkö se löytyy vai pitääkö mennä vielä eteenpäin? Myöhemmin ymmärsin, että rouvat varmaan yrittivät osoittaa meille sisäänkäyntiä, jossa olisi ollut hissi. Kiipesimme kuitenkin neljänteen kerrokseen ja löysimme ravintolan. Rapussa kerrosta alemman kalaravintolan työntekijät olivat tupakalla ja epäilimme jo hieman, josko olimme osuneet harhaan suunnistuksen kanssa. Saavuimme 17.30 ja viideltä avautuvan ravintolan ruoat eivät kaikki vielä olleet tarjolla. Toisena päivänä myöhemmin saapuessamme pari herkkua ehti kuitenkin loppua kesken ja korvattiin muilla ruoilla, joten aikainen lintu nappaa tässä tapauksessa madon. Ravintolan ruoka oli täysin vegaanista ja tarjolla oli esimerkiksi länsimaiseen makuun sopivia jälkiruokakakkujakin: yhtenä päivänä banaanikakkua soijakermavaahdolla, nam! Ruokia oli tarjolla noin parikymmentä tai enemmänkin ja hintaa buffetille tuli alle neljä euroa (28 yuania) per naama. Buffettiin kuuluu myös pari eri teetä ja esimerkiksi hedelmiä ja matkailija voi hyvin luottaa siihen, että saapua voi nälkäisempänäkin ja vastsansa saa varmasti täyteen. Omistaja sekä henkilökunta puhuvat englantia ja ovat tosi mukavia. Jos lautasensa syö tyhjäksi eikä hukkaa ruokaa, saa 5 yuanin alennuskupongin seuraavaa ruokailua varten.

Buffetin herkkuja.

Tällainen annos valikoitui lautaselle.

Ruokaa yllin kyllin.

Kauppakeskuksessa bongattin Da Nang vietnamilainen ravintola, mutta ei käyty.


Alueena ravintolan ympäristö ja kävelymatka hotellille olivat suurkaupunkimaisia, mutta harmaita ja jotenkin sellaisia, etteivät ne oikein tuntuneet omille. Ehkä ostosalueesta ja ympäröivistä alueista puuttui joku oma juttunsa, vaikka niillä parveili katutaiteilijoita ja mainostajia. Ruokakaupassa tarjolla olisi kyllä ollut kaikki mahdollinen ja viikonloppupäivänä paikalliset viettivät aikaa ostoksilla sekä ravintoloissa ihan samaan tapaan kuin missä vain. Kaduilla kävellessä silmiin osui myös pieniä lähikauppoja muun Aasian tyyliin. Ostimme yhdestä sellaisesta hotellille "Snow"-oluet, joihin pyysimme hotellin baarista jäähdytykseen jäitä. Ensin kysyimme, onko heillä ehkä jääkone jossakin hotellin kerroksessa, ennenkuin tajusimme tämän olevan amerikkalainen konsepti, joka oli täysin "lost in translation". Jäätä sitten kyllä löytyi, mutta ei astiaa, jossa sen voisi huoneeseen kuljettaa. Tarjoilijatar tarjosi ensin kannua, joka pitäisi pika pikaa palauttaa, mutta sitten löytyi ylimääräinen muovirasia, johon jäät saatiin kätevästi mukaan. Olimmekohan todella ensimmäiset oudot jäätä kaivanneet hotellivieraat?

Chengdussa liikenne ruuhkautui helposti tiettyihin aikoihin kaikkien ollessa liikkeellä ja muutaman kerran juutuimme liikenneruuhkaan taksissa. Yhden kerran meitä ei taksiin huolittu, koska oli ruuhka-aika ja oletettavasti matka liian lyhyt. Samaan olemme törmänneet Hanoissa. Länsimaalainen turisti tekee liian lyhyitä matkoja, jotta taksin kannattaisi häntä lähteä kuljettamaan, kun kaupunki on täynnä paikallisia "oikeilla" asioilla. Taksikuskit heiluttavat taksia pysäyttävälle turistille vain takaisin ikkunasta ruuhka-aikaan ja jatkavat matkaa. Edes hotellille paikallisen pudottava taksi ei huoli turistia kyytiin nähtyään matkan kohteen. Heti ruuhkan jälkeen taksit kyllä tööttäilevät tai huutelevat kyytiä tarjoten. Sitten valitsimmekin kävellä hotellille: leikki toimii molemmin päin. Onneksi meillä harvoin on juuri työpäivän loputtua kova kiire jonnekin ruuhkassa. Hanoissa istuimme kahville odottamaan hiljaisempaa aikaa ja Chengdussa kävelimme ravintolallemme.

Chengdu kuulemma houkuttelee kiinalaisia asuinpaikkana, vaikka Kiinassa Hukou-järjestelmä nähtävästi rajoittaa, missä paikallinen kiinalainen saa asua. Toisaalta Kiinalla on kunnianhimoisia suunnitelmia muuttaa jopa 250 miljoonaa maaseudun asukkaita kaupunkialueille seuraavien vuosikymmenien aikana. Business Insiderin haastattelema maanviljelijä ihmettelee, kuinka hän ilman koulutusta kaupungissa mahtaa City-ihmisten seassa pärjätä ja toimittaja kyseenalaistaa, onko käytännössä koko Filippiinien väestöä vastaavan ihmismäärän muuttaminen tällä tavalla mahdollista. Ehkäpä se Kiinalle onkin, mutta siitä seuraa ehkä muitakin ongelmia, jotka Chengdussakin huomasi.

En ole usein Lontoossa saastevaroitusten ollessa korkeimmillaan huomannut kauhean suurta eroa olossani, vaikka olemme ehkä myös välttäneet liikkumista ulkona silloin kun se on ollut mahdollista. Chengdussa kävellessämme Jinlissä ja kaupungilla saasteiden ollessa korkealla sen kyllä huomasi. Saasteisuus olisi varmasti itselleni ykkössyy olla harkitsematta esimerkiksi Chengdussa asumista, vaikka sieltä löytyi monia kivoja juttuja. Vaikka joen rannassa harrastettiin niin tanssia kuin Tai Chitäkin ja sedät lukivat sanomalehteä puiston penkillä, joen ruskea väri oli hotellin turistiopaskirjassa photoshopattu siniseksi. Kuinka voi nauttia rauhallisesta Tai Chi harjoituksestaan, jos ei meinaa saada henkeä?

Olemme toki todella onnekkaita, että tämä on meille asia, josta ei ole pakko kärsiä ja pääsemme pois huonosta ilman laadusta halutessamme. Se on kuitenkin myös tärkeä muistutus siitä, mitä maailmalta nyt vaaditaan, ettemme joudu tulevaisuudessa kaikkialla elämään hengityssuojaimien läpi hengittäen ja näkemättä kirkasta jokea. Chengdussa erona Vietnamiin ei muuten näkynyt skootterien ja moottoripyörien armeijaa, sillä sallittuja näyttivät olevan vain sähköllä toimivat kaksipyöräiset. Kiina tylyttää Amerikkaa vetäytymisestä ilmastosopimuksista, koska sillä on oma lehmä ojassa enemmän kuin monilla muilla. Hyvä että heillä on halua toimia, sillä Kiinalla on vaikutusvaltaa. Pitääkö myös Amerikan värjätä luontonsa ja hengitysilmansa hiilenmustaksi ja odottaa että Miamissa kadut tulvivat päivittäin, ennenkuin asialla on väliä? Onneksi moni Amerikassa näkee pitemmälle, vaikka virallinen hallinto lyö päätään seinään kerta toisensa jälkeen.

Eräänä iltana Chengdussa kävelimme takaisin hotellille joen rannassa sijaitsevan Dave's Oasis kuppilan kautta, jota oli suositeltu expattien suosimana. Olimme pitkään paikan ainoat asiakkaat ja katselimme omistajan kanssa, kuinka poliisit partioivat autotien laitaa siistien parkkeeratut autot ja kaikenmaailman muut epämääräisyydet pois. Omistaja kertoi tulossa olevan luultavasti jonkun tärkeän poliitikon tai virallisen vieraan, jonka auton tieltä siivottiin kaikki epämääräinen sekä epämiellyttävä: Chengdusta tämä vieras saisi nyt nähdä vain parhaat puolet. Muutaman kymmenen minuutin päästä seurue mustia autoja lipuikin ohi majesteetillisesti tyhjennettyä tietä. Sen jälkeen liikenne pääsi taas valloilleen.

Kuppilan sohvalla kelpasi katsella ikkunasta tärkeitä autoja.

Katossa oli terveisiä suomalaisiltakin vuosien takaa.

Paikalle saapui expat koira.

Illalla maisemaa Chengdussakin täplittivät valaistut lasitalot.

Kaupunkipyöriä oli myös tarjolla.



Hotellin ikkunasta näkymä yöllä oli kaupunkimainen.


Hotellilla taas minutkin haluttiin siivota tärkeiden liikemiesten näkökentästä. Chengdun Sofitelilla on sisäuima-allas sekä spa, jota toki halusimme käydä katsastamassa. Meidät ohjattiin Joonaksen kanssa tietysti eri pukuhuoneisiin. Minun oli kuntosalin sivussa ja hieman kuluneempaa mallia. Kun asiasta tuli puhetta, Joonas kysyi eikö minun puolellani muka ollut niitä hienoja uusia suihkuja. Ei ollut. Entä oliko porealtaita ja saunat? Ei niitäkään. Päättelimme, että spa-puolelle kuljettiin miesten puolelta sekä yleiseltä puolelta. Löysimme yleiseltä puolelta sisäänkäynnin ja menimme saunaan kylpyläpuolelle. Sieltä löytyikin ihan suomalaisten standardien sauna. Kun sitten olimme saunasta lähdössä ja ajattelimme kokeilla altaita, Joonas huomasi, että tuolla meni kyllä nyt mies ihan ilkosillaan. Aloin ihmetellä, että ehkä minun ei kuuluisi nyt olla kylpyläpuolella ollenkaan. Näinhän asia sitten oli. Span pääovella luki ihan selkeästi, että spa ja saunat olivat vain miehille. Livahdin ulos aiheuttamatta kenellekään tarpeetonta mielipahaa saunomisellani, mutta olin aika tuohtunut. Että kansainvälisen hotelliketjun kylpyläpuoli on tällainen herrainsauna vielä tänäkin päivänä! Olkoon tuo siellä käyminen nyt sitten vaikka protesti: seuraavan kerran parkkeeraan sinne jonkun "kylpeminen kuuluu kaikille"-kyltin kanssa.

Vain tärkeille sedille...Pääsin kyllä uimaan.


Tällaiset jutut jäävät joskus vaivaamaan ja pinnalle jostain paikasta: herrain sauna, ruuhkassa pysähtymättömät taksit ja se, että lentokenttätaksilla oli nopeutettu mittari ja yritti ajaa lisäkiekkaa vielä kaupungissa ihan turhaan. Maksoimme taksille vain matkan oikean hinnan ja kuski ei halunnut ongelmia, joten maksun hyväksyi. Kun jo matkan alussa huomautimme mittarin menevän nyt väärää tahtia, hän selvästi sai sen jostakin napista pysähtymään. Muutoin kilometrimaksua perittiin valoissa seistessäkin. Vaikka kyse ei olisi suurista summista, on paras taksien kanssa asiat puida selviksi, muuten huijaus kannattaa. Tämän taksin meille tilasi vielä hotelli. Chengdu oli paljon helpompi ensikosketus Kiinaan kuin odotimme ja siellä oli paljon positiivista: esimerkiksi hyvää ruokaa ja mukavia kuppiloita sekä turistille helppo ja mieluisa Jinli sekä temppelialue. Ostoksia olisi halutessaan tehnyt keskustassa helposti. Kun vielä lisätään tähän yhtälöön ihanat pandat, joista kuvia ainakin on niin paljon, että laitan ne eri päivitykseen, Chengdun vaikutelmaksi varmaankin tuli sellainen plus miinus nolla. Minulla ei ole kiire takaisin Chengduun etenkään saasteiden takia, mutta Kiinaan haluaisin tutustua enemmän. Kiinalla on maana pitkä ja loistokas historia ja sen ihmisten ymmärtäminen lienee tulevaisuudessa välttämätöntä meidän pienelle Euroopallemme. Ihmiset näyttivät ainakin Chengdussa tekevän samoja juttuja kuin muuallakin: viettävän aikaa ruoan ääressä, ostoksilla ja ruuhkassa sekä nauttivan harrastuksista ja nähtävyyksistä. Lapsia haettiin koulusta ja liikemiehet puhuivat tärkeitä kännykkäänsä syödessään aamiaistakin.

Visiittimme 72-tunnin transit viisumilla oli mieluisa, mutta nopea. Chengdusta seuraa blogiin vielä se ykkösjuttu, eli pandakuvia. Toivottavasti saan vielä mahdollisuuden joskus tutustua maahan sillä tavalla, ettei raapaistaisi vain ihan pintaa.

Kuten kaikkialla Aasiassa, Chengdussakin rakennettiin lisää.

Ruskea joki oli silti ihan rauhoittavan kaunis.

Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , ,