Bangkok: suurkaupunki salaisuuksin

Buddha on Thaimaassa kunnioitusta varten, ei koristeeksi.


Bangkok on kaupunki, jolla on pitkä historia. Samoin koko Thaimaa on ollut Kaakkois-Aasian suurvalta, joka tunnettiin 1700-luvulle asti Siamina. Siamilaisten kauhat ovat historian lehtien havinassa olleet monessa sopassa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Kambodzan kuuluisa Angkor Wat temppeli esimerkiksi sijaitsee Siem Reapin kaupungin kyljessä. Kaupungin nimi tarkoittaa englannista löyhästi suomennettuna "Siam lyöty", vaikka Kambodza sekä osat Kaakkois-Aasiaa, joista myöhemmin muodostuisi Laos olivat Thaimaan vallan alaisia kunnes se joutui Ranskan ja brittien miehitysuhan alla luopumaan alueista 1900-luvun alkaessa. Tuohon aikaan myös monia nykyisen Malesian alueita oli Thaimaan alusmaina. Osoittaakseen kunnioitusta Thaimaan hallitsijalle, malesialaiset lähettivät kuningashuoneelle kolmen vuoden välein lahjan, jonka nimi on bunga mas dan perak: kullasta ja hopeasta valmistetut puut. Tapa lopetettiin Thaimaan luovuttaessa 1909 Malesian alueensa Iso-Britannialle, mutta kultaisen puun voi edelleen nähdä ainakin Kuala Lumpurissa kansallismuseossa. Paljon vettä on ehtinyt virrata Bangkokin halki kulkevaa Chao Phraya jokea, ennenkuin Bangkokista on tullut se kaupunki, joka se on nyt.

Bangkokin alueella sijaitsi jo 1500-luvulta lähtien Ayutthaya-kuningaskunnan alla kaupunki, josta kehittyi myöhemmin kaksi pääkaupunkia: Thonburi (pääkaupunki vuodesta 1768) ja Rattanakosin (pääkaupunki vuodesta 1782). Bangkokin kaupunki on aikojen saatossa ajanut paitsi Siamin modernisoitumista, päätynyt myös talousbuumin kautta moderniksi finanssialan ja talouden keskukseksi. Kaupungissa ja sitä ympäröivällä metropolialueella asuu nykypäivänä 14 miljoonaa ihmistä, joista osa edelleen elää slummeissa. Se Bangkok, johon me saavuimme oli pinnaltaan kiiltävä ja suurkaupunkimainen: ostoskeskukset ja hotellit nousivat mainosvaloineen ja lasiseinineen korkeuksiin.

Ostoskeskusten valot valaisevat pimenevää iltaa.

Nyt ei kuitenkaan olla matkaoppaan kyydissä: meidän kokemamme Bangkok oli kuuma ja olimme jo alkuunsa liikkeellä sillä mielellä, että otamme rauhallisesti ja tänne varmaankin palaillaan joskus näkemään ja kokemaan lisää. Bangkokista on kirjoitettu jo niin paljon perus matkakohteena, että minulla on todella vähän matkaopas henkistä tekstiä kirjoitettavana vain viisi päivää kestäneeltä visiitiltämme, jota ei olisi joku jo jossain kirjoittanut kivoilla kuvilla höystettynä. Joten kirjoitan nyt enemmän omaa fiilistäni, joka tästä visiitistä jäi.

Tiedän, että moni rakastuu täysin Thaimaaseen ja Bangkok on siksikin monen kestosuosikki Aasian suurkaupungeista - se on suuri Thaimaan ja Kaakkois-Aasian matkustushubi, jonka kautta saapuu ja lähtee yksi jos toinenkin. Meihin kaupunki ei nyt kuitenkaan jotenkin täysillä kolahtanut.

Syy voi hyvinkin olla osaksi ainakin oma: mieli ja keho kaiken juoksemisen jälkeen huusivat rennon uima-altailun ja hyvän ruoan perään ja molempia tämä Bangkokin visiitti meille tarjosikin. Kirjoitin myös jo liikenteestä, joka tällä kertaa todella kuumassa säässä vaikutti tunnelmiin. Bangkok voi varmasti olla hyvä kompromissi lomalle, johon haluaa yhdistää rentoa uima-allas lomailua ja kaupunkilomaa nähtävyyksillä ja kaupoissa aikaa viettäen. Toisaalta Thaimaalla on tarjota monta rantaparatiisia, joten kilpailu turisteista on kova. Moni taitaa kuitenkin tykätä istua cocktailin ääressä kuumaa suurkaupunkia tuijotellen. Sitä teimme ainakin yhtenä iltana itsekin hotellin puutarhassa kalliin kattoterassin sijaan, mutta Bangkokista löytyy kyllä pintaliitopaikkoja näköaloin niitä kaipaavalle.

Kaupunkimaisemaa joen takana.


Kuin koko kaupunki, myös tuo meidän tuijottelemamme Bangkokin pilvenpiirtäjäkeskusta on samalla hieno ja omituinen. Sen rakentamiseen on käytetty aasialaista suurkaupunkisuunnittelua, eli ei juurikaan suunnittelua. Se ei tarkoita, etteikö pilvenpiirtäjiä olisi toinen toistaan hienompia, vaan sitä, että kaupunkikuva on kaoottinen. Myös kesken jääneitä pilvenpiirtäjiä on siellä täällä. Hotelliamme vastapäätä oli yksi sellainen, joka oli noussut kyllä korkeuksiin, mutta jätetty pelkäksi rangaksi ja peitetty mainosjulisteella. Illan tullessa kaupungin valot joen yli olivat hienot ja jokea lipui valaistuja bilelaivoja, joilla musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat. Bangkokin kävijälle lienee mahdollista räätälöidä lomansa itsensä näköiseksi: se on kaupunki, joka taipuu monenlaiseen lomaan ja jota pitäisi varmaankin availla kerros kerrokselta. En ole varma, kuinka hyvin osaan laittaa enemmän sanoiksi, miksi minulle jäi paikasta ristiriitainen kuva, mutta yritän nyt kuitenkin.

Vastarannan korkea talo oli jäänyt kesken, mutta siihen voi laittaa Pepsi-mainoksen.


Heti lentokentälle saapuessamme kohtasimme passintarkastustiskillä tiedotteen: "Buddha is for respect, not for decoration". Heitä loukkaisi paljon, jos jollakin matkaajalla olisi esimerkiksi Buddhaa esittävä tatuointi tai ostaisimme Buddha-patsaan kotia koristamaan. Thaimaa on brändännyt itsensä Buddhan maaksi ja ottanut vapauksia Buddhan puolustamisessakin. Viis siitä, että muu Kaakkois-Aasia on täynnä Buddhaa esittäviä patsaita, täällä turistille pistetään heti säännöt selviksi. Buddha on meidän, Intiasta ja muista buddhalaisista maista ei nyt siedä mainita, ja meitä loukkaa teidän tekemiset. Tämä selvä ja kyllä minulta löytyy ymmärrystä sitä kohtaan, että he haluavat uskontoaan ja kulttuuriaan kunnioitettavan - tämän pitäisi olla matkaajalle lähtökohtaisesti ilman Buddhan naaman päälle vedettyjä isoja punaisia rastejakin selvä. Meille Aasiassa tuo Bangkokin maahantuloviranomaisen tiedotus Buddhaan liittyen on kuitenkin muodostunut nyt jonkinlaiseksi mantraksi, niin jännä siihen oli törmätä jo heti ikäänkuin "ovella" ja juuri Thaimaassa. Kun jossakin näemme myynnissä noita patsaita jompi kumpi taitaa nykyään aina huomaamattakin tokaista: "For respect, not for decoration". Thaimaassa aloitettu tapa on nyt juuttunut takaraivoon.

Jos thaimaalaisia oikein todella Buddha-patsaat koristeena loukkaavat, sitä ei heti huomaisi esimerkiksi siksi, että monen auton ikkunassa keikkuu jonkinlainen Buddha ja vaikkapa matkamuistomyymälöiden kaulakoruissa löytyi Buddha jos toinenkin. Sittemmin olen oppinut, että Thaimaasta ei Buddha-patsasta saa laillisesti kuljettaa ulkomaille ilman erikseen haettua lupaa, sillä ei ole varmaa, kunnioitettaisiinko patsasta asianmukaisesti. Jos tullissa patsaan kanssa jää kiinni, menettää sekä patsaan että saa sakkoa ja viranomaisten mukaan mahdollisesti syytteen. Meidän Bangkokin vierailumme aikana minusta alkoi tuntua, että tämä jotenkin oikeastaan sopii kuvastamaan kaupunkia todella hyvin: etenkin, kun ottaa vielä huomioon, että tripadvisorin palstat ovat vaikkapa täynnä ihmisten kummeksuvia postauksia siitä, kuinka he ovat tuoneet suuria Buddha-patsaita Thaimaasta käsimatkatavarassa, joten eihän sääntöä voi oikeasti olla olemassa?

Meidän kokemamme Bangkok tuntuikin todella olevan turisteihin tottunut ja oli ehkä päättänyt, että pystyyn pistetään turistisirkus - tänne ei vain marssita tekemään teidän juttuja, vaan me sanelemme säännöt, joilla homma toimii. Sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus ontui. Temppeleillä länsimaiselta turistilta vaaditaan kunnoitusta, jota osoitetaan Aasiassa ihan yleisellä tavalla pitämällä pitkää vaatetusta, joka peittää polvet. Kuumassa ja kosteassa säässä shortseissa liikkuva turisti ohjataan esimerkiksi kuninkaallisella alueella kätevästi kadun toisella puolella norsukuvioisia pöksyjä myyvään kauppaan suoraan sisäänpääsyportilta kädestä pitäen. Sitten tarpeeksi kunnioittavasti samanlaisiin värikkäisiin pöksyihin pukeutuneet turistit parveilevat alueella rauhassa ja näky on aikamoinen. Alueelle tosin turisti pääsee vasta ostettuaan ensin 500 bahtia eli hieman päälle 13 euroa maksavan lipun.

Norsuhousujen sijaan naisväki voi ostaa värikkään kietaisuhameen.


Tämä homma tosi kuumassa oli niin jotenkin tyhmää, että Joonas jätti pöksyt ostamatta ja odotteli minua ulkopuolella, kun pääsin ensimmäisestä portista sisään mekossani. Alueella on temppeli, jonne ajattelin kuitenkin varmaan pääseväni ilman kuninkaallisia maksuja. Ei sentään, ulkomaalaiselta temppelit ovat Bangkokissa pääsylipun hinnan takana. Taivaalliset portit eivät meille ilman maksua aukea, vaikka paikalliset kulkevatkin ilmaiseksi. Thaimaan Buddhalla on paljon sääntöjä meille, jotka olemme Buddhan maan ulkopuolelta. Ei se mitään sen kummempaa toki ollut kuin monessa muussa paikassa tai vaikkapa Euroopan monessa kuuluisassa kirkossa, mutta karjamainen tunnehan siinä tulee, kun pöksykauppias on mukana sisäänpääsyä valvovan sedän hommeleissa. Hienot olivat kuitenkin vilaukselta näkemäni alueen kultaiset tornit. Kuulemma muuten laivalla kuninkaallisen alueen eteen saavuttaessa monet "oppaat" väittävät nähtävyyden olevan kiinni, ellei ota tällaista paikallista rahalla opastamaan. Tämä ei ole totta, kertovat jo laiturilla kyltit. Alueelle kyllä pääsee ilmankin maksamalla ihan itse pääsyliput.

Katselin ilmaiseksi vahdin vaihdon.

Ihan hieno oli kuninkaanlinnan alue tai se mitä siitä näin.


Emme kuitenkaan tästä turistimeiningistä lannistuneet, olimmehan tietoisia vaatesäännöistä jo etukäteen ja kuninkaallisen palatsin sisältä näkemiseen ei ollut niin palava halu, etteikö joku muukin nähtävyys olisi voinut tällä kertaa ajaa saman asian. Niinpä suuntasimme katselemaan Wat Phon temppeliä. Siellä meidät katsottiin samasta säännöstä huolimatta tarpeeksi hyvin pukeutuneiksi ja pääsimme hieman halvempaa pääsylippua (100 bahtia, 2,60 euroa) vastaan katselemaan temppelin suurta aluetta sekä sen 46 metriä pitkää makaavaa Buddhaa. Itse nähtävyyden lisäksi Wat Phota voi kuumana päivänä suositella kahdesta syystä: Buddhaa katsellessaan voi pysähtyä suurien tuulettimien eteen ja sisäänpääsymaksu sisältää pullon vettä, jonka voi sitten ilmaiseksi täyttää temppelialueella olevista juomavesiautomaateista. Myös ihmismäärä Wat Pholla oli kuninkaallista aluetta siedettävämpi ja saimme monessa paikkaa istuskella rauhassa ihailemassa rakennuksia. Alue on suuri ja makaavan Buddhan lisäksi temppelin sisältä löytyy loputtomia rivejä kultaisia Buddha-patsaita (for respect, not for decoration :). Temppelin alueella toimii myös jonkinsortin koulu, jossa opetetaan muun muassa paikallista lääketiedettä ja thai-hierontaa.

Suuri makaava Buddha poseeraa.

Rento meininki.

Thaimaalainen temppeliarkkitehtuuri oli kaunista.

Kultaiset katot kurottavat kohti taivasta.

Temppelialueella oli monta kaunista yksityiskohtaa.

Buddha poikineen.

Huone huoneen jälkeen oli riviin pistetty kultaisia Buddha-patsaita.


Keskikokoinen seisova Buddha tervehtii temppelinkävijää.

Kuninkaan kuva oli päässyt upealle alttarille.


Vähän hiljaisemmilla seuduilla kävimme katsastamassa Sri Maha Mariamman hindutemppelin menoa. Siellä kuvien ottaminen oli suuressa osassa temppeliä kielletty, mutta kaikenlaista värikästä otusta kurkisteli jokaisesta temppelin rakenteesta ja kukkia sekä hedelmiä vietiin lahjaksi jumalhahmoille temppelin sisäosissa kovalla tohinalla. Vaikka hindut jakavat paljon intialaista kulttuuriperimää buddhalaisuuden kanssa ja lemppari mietiskelijäni Buddha on meiningeissä mukana, en ole vielä perehtynyt kaikkiin jumalhahmojen luonteenpiirteisiin ja taikavoimiin kovinkaan tarkasti. Vishnu, Krishna ja Shiva, heidän ratsunsa sekä lapsensa menevät vielä iloisesti sekaisin. Siinä missä buddhalaisuuden voi yksinkertaisimmassa muodossaan nähdä elämän filosofiana uskonnon sijaan, sillä siinä edes Buddhaa ei palvota (vaikka suuri osa buddhalaisista toki nykyään palvoo), hinduismiin sisältyy eeppinen tarina, joka selittää elämän ylä- ja alamäet ei vain tässä elämässä vaan menneissä ja tulevissa. Toki buddhalaisuuden eri muotoihinkin on otettu samaan tapaan ajan kuluessa hahmo jos toinenkin mukaan kekkereihin.

Jännää tässä paikassa oli, että siinä missä muualla hindutemppeleissä on näkynyt hyvin intialaistaustaista porukkaa, täällä kävi myös muita thaimaalaisia. Wikipedian temppelille omistaman sivun mukaan he kuitenkaan eivät tee eroa hindulaisuuden ja buddhismin välille. Jopa Thaimaan kiinalaisväestö käy tässä alunperin tamilien perustamassa temppelissä uskoen, että sieltä löytyvät hyvän kaupan takaavat salat sekä onnea lapsen hankintaan naisille. Stephen Batchelor on kirjoittanut hyviä kirjoja sekulaarisesta buddhalaisuudesta, ja kokemuksistaan siitä, kuinka vaikkapa Tiibetin buddhalaisuudessa käydään kovia vääntöjä siitä, mitä hahmoa pitää ja mitä ei saa palvella. Nämä asiat ovat joskus jopa kuoleman vakavia ja saattavat liittyä vahvasti esimerkiksi politiikkaan, Stephen kertoo Confession of a Buddhist atheist kirjassaan, jossa hän käy läpi vuosikymmeniä jatkuneen tiensä buddhalaisesta munkista buddhalaiseksi ateistiksi. Ulkopuolisen voi siis olla vaikea päästä oikeastaan ollenkaan sisään tällaisiin uskomuksiin tai millä perusteella kukakin omat pyhät hahmonsa valitsee.

Vaikka olen pitkälle samoilla linjoilla kuin Stephen, olen vanhetessani huomannut nauttivani muiden ajatusten ja kulttuurien ymmärtämisestä uskonnonkin suhteen. Jos uskonsa ja kulttuurinsa osaa ottaa tarpeeksi rennosti ja ymmärtää, että on itse vastuussa tekosistaan sekä omasta elämästään, voi vaikkapa elämän kohokohtien juhlinnassa ja surujen käsittelyssä hienoin menoin olla järkeä. Ulkopuoliselle nopeasti pintaa raapaisten hindujen menot näyttävät värikkäille ja ainakin jotkut ajatukset vaikuttavat ihan hyville. Pilke silmäkulmassa voisi todeta, että jos johonkin tarinaan elämänkulusta ja maailman rakenteesta lähtee ehdoitta ja suuremmitta todisteitta uskomaan, voihan edes valita värikkään ja mielenkiintoisen tarinan!

Hindutemppelin sisäänkäynti on värikäs ilmestys.

Torneja koristellessa on käytetty aikaa yksityiskohtiin.


Ulkopuolelta voi ostaa asiaankuuluvaa rekvisiittaa jumalille vietäväksi.


Toinen värikäs tarina, jota Bangkokissa ei pääse pakoon on kuningashuoneen valta. Kuningas saattoi katsella suurelta lakanalta ostoskeskuksen seinässä ja jokaisella yrityksellä ja hotellilla oli viime vuonna edesmenneelle kuninkaalle omistettu alttari. Skytrainin videoruuduilla saattoi yhtäkkiä alkaa surumusiikin siivittämänä pyöriä video kuninkaan poismenosta. Uusi perillinen taitaa kuitenkin viettää suuren osan ajastaan Saksan huviloillaan, jossa häntä saksalaispojat päivänä muutamana olivat ampuneet ilmapyssyillä. Mitäpä sitä siis kuninkaan palatsiin mennä turhaan vierailemaan, jos isäntä on ulkomailla? Thaimaassa kannattaa kuitenkin ottaa tosissaan kuningashuoneen kunnioittaminen, sillä Facebook postauksista tai niiden jakamisesta voi joutua vankilaan useaksi vuodeksi ja asioita valvotaan hieman tiiviimmin kuin olemme ehkä muualla tottuneet. Paikan päällä ollessamme viranomaiset olivat vaatimassa oikeutta päästä käsiksi tietoihin siitä, kuka Facebookissa julkaistuja epämiellyttäviä postauksia on katsonut ja jakanut, jotta myös heitä voidaan valistaa oikealle tielle tulevaisuudessa.

Kuningas ja kissa.

Kuninkaalle omistettu alttari.


Bangkok on aikamoinen sekamelska, johon mahtuu rutiköyhää ja upporikasta ja jossa Buddha on pyhä, mutta paikallisetkin ottavat temppelissä rukouksen jälkeen selfien patsaan kanssa. Samaan henkeen slummeissa käytetään turisteja kierroksella ja punaisten lyhtyjen alueen ping pong showt (linkki wikipediaan) tuntuvat olevan turisteille samaa kauraa kuin käydä Lontoossa musikaalissa. Jopa huonompiosaisten huonosta osasta osataan tehdä turistiviihdettä ja se hirvittää. Ei niinkään se, että joku tällaista myy, vaan se, että turisti ostaa. Kun haluaa auttaa järjestöjä, jotka toimivat paremman tulevaisuuden puolesta, hyvää työtä voisi varmaan tukea muutenkin. Toivottavasti edes kierrokset herättävät ihmisiä tiedostamaan Bangkokin monia puolia ja sitten tukemaan asioiden parantamiseen tähtääviä toimia. Ihan helppoa ei tietenkään ole turistina olla aina niin tiedostava, eikä sitä auta sekään, että hallinto Thaimaassa taitaa haluta lähinnä peitellä slummeja seinillä ja paremmassa kunnossa olevilla asutuksilla, joiden taakse todellinen tilanne sitten jää turistin ja arvovieraan silmien tavoittamattomiin.

Jotenkin tuntuisi, että etenkin slummeissa ravaamiseen pätee kuitenkin sama sääntö kuin Kambodzassa turisteille suunnatut julisteet sanoivat orpokotien lapsista: ihmiset eivät ole turistinähtävyys. Australialainen Sydney Morning Herald lehti kertoo slummeissa työskentelevien avustustyöntekijöiden haastattelussa, että slummeissa liikkuu onneksi valtavia käärmeitä, jotka syövät ihmisten kodeista rottia. Se on onni, koska paikalliset eivät voi hankkiutua rotista eroon, sillä he noudattavat tiukasti buddhalaisuutta eivätkä siksi tapa. Suurempi vaara ovat kuulemma viidakkoveitsien kanssa huitelevat huumeaddiktit, jotka tekevät kauppojaan keskellä ylikansoitettuja kujia. "Jos tulet todella sairaaksi täällä, on parempi, että kuolet nopeasti, koska kellään muulla ei ole varaa pitää sinusta huolta", avustustyöntekijä tokaisee lehdessä. Toivottavasti tilanne on tästä parantunut ja jos tuonnekin turistia viedään kiertämään niin raha todella menisi slummissa toimiville organisaatioille eikä kaupallisille kierroksen järjestäjille. Löysin tästä mielenkiintoisen oloisen kirjan, jossa mietitään slummiturismia: esimerkiksi sitä, miksi siihen liittyy ajatus "tämän olevan aitoa Bangkokia"? Slummiturismiin liittyy kai ajatus kokemuksesta, joka liittyy johonkin meille jo historiaan painuneeseen elämään. Harmillisesti se vain on monen arkipäivää. Tästä riittää miettimistä.

Ostoskeskuksessa piipahtaessa käy selväksi, että eivät ainoastaan turistit vaan myös thaimaalaiset tykkäävät ostaa siinä missä muutkin ja ainakin joillakin on siihen ja ostoskeskusnäyttäytymiseen myös rahaa. Kehitys on hieno juttu, vaikka toisaalta siinä näkyy myös omien vanhojen arvojen jonkinlainen muokkaaminen sopimaan länsimaiseen kulutusyhteiskuntamoodiin - ehkä siksi haluamme leimata huono-osaisuuden myös aidoksi? Arvojen muutoksesta ei voi ketään tietenkään kritisoida ja on kohtuutonta olettaa, että köyhemmät maat pysyisivät köyhempinä vanhoine kiehtovine kulttuureineen eivätkä tavoittelisi samaa elintasoa ja samoja leluja kuin länsimailla jo on. Itse en ole aina enää ollenkaan varma, että kaikki sen mukanaan tuoma on tavoiteltavaa, mutta ymmärrän, että kehitys kulkee tähän suuntaan. Länsimainen kulutusyhteiskuntahan saadaan näyttämään tavarataivaalle, jossa raha ratkoo ongelmat. Ensin alkuun vaikkapa slummista ponnistavalle se auttaakin huimasti elämänlaadun parantamiseen.

Ostoskeskuksia on shoppailijalle joka lähtöön.


On Bangkokissa silti oman näköistään.
Pienemmät kadut muistuttivat muusta Kaakkois-Aasiasta.

Kaupunki on rakentunut veden ympärille.


Enemmän kuin ostoskeskuksista tai kultaisista kupoleista nautimme tällä kertaa ihan yksinkertaisesti uima-altaasta, joka tosin oli illalla lämmennyt niin että tuntui kuin keitossa uisi. Jokimaisema rakennuksineen muistutti, että olimme kuitenkin Bangkokissa. Bangkok on suurkaupunki salaisuuksin ja siksi siihen on vaikea muutamassa lyhyessä kuumassa päivässä päästä ollenkaan kiinni.

Mitä menisimme seuraavaksi paremmalla ajalla katsomaan? Kohteita on melkoinen määrä. Mainitsin jo liikenteestä puhuessani Ayutthayan temppelialueen, joka on kaupungin ulkopuolella päivämatkan etäisyydellä. Olisi myös kiinnostavaa nähdä kuitenkin kelluva tori sekä yleensäkin kaupungin paikallisempia torimeinikejä. Kaupungissa jäi nähtäväksi vielä lisää temppelialueita ja ehkä sitten joskus sinne kuninkaalliselle alueellekin voisi itsensä maksaa sisään. Tuntuukin lähes selvältä, että jos vain elämä muutoin sellaisen sallii, joskus tähän suurkaupunkiin palaa taas vaikkapa sitten vain lentoreittien takia. Silloin varmaan teen etukäteen parempaa suunnitelmaa siitä, kuinka nähtävyyksiä voi säästä huolimatta jaksaa käydä hieman enemmän antaumuksella läpi.

En halua olla kaupunkia kohtaan epäreilu ja ladata juuri tähän paikkaan kaikkia Kaakkois-Aasian ongelmia: se vain nyt sattui saamaan juuri nämä ajatukset pinnalle. Olisiko kyse siitä ympäri ämpäri juoksemisesta, jolloin helpommin epäkohdat ja vaikeudetkin huomaa?

Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , ,