 |
| Tuk tuk tauolla Bangkokin liikenteestä. |
Pakko myöntää: saavuimme kuumaan Bangkokiin niin, että matkaa taputeltiin reppuselässä lentokenttäjunaan ja skytrainiin, istuttiin määränpää mielessä ja sitten risteiltiin ostoskeskusta edestakaisin ensin SIM-kortin ja sitten ruoan perässä lopulta sillä tavalla ei kauhean innostuneesti kivalla tuulella, vaan että nyt tässä pärjään kuumassa reppuni kanssa ja pidä sä nyt hetki näitä tavaroita silmällä, että saadaan homma hoidettua. Jo Suvarnabhumin lentokentälle saapuessa jonotimme ostamaan SIM-korttia parikymmentä minuuttia vain saadaksemme tietää, että siellä myytiin vain kalliimpia turisteille suunnattuja paketteja, vaikka koju oli haluamamme operaattorin. Samoin kävi monelle muullekin jonossa. Ostoskeskuksesta saatiin parempi SIM-kortti diili sitten helposti, kunhan liike löytyi kysymällä.
Käytännöllisen menemisen henki oli hetkellisesti päällä, ei odotus ihanasta Bangkokin kokemuksesta. Olimme ottaneet nopeita pyrähdyksiä: Nha Trangissa, Hong Kongissa ja Chengdussa. Nyt pyrähtelijöiden vauhti alkoi hetkellisesti hiipua hieman kuuman säänkin vielä iskiessä vastaan. Johan tässä oli lennettykin kolme kertaa pariin viikkoon, mikä taas tarkoitti nyt viidettä asuinpaikkaa tänä aikana Da Latin hiljaiselo mukaan lukien. Sellainen meno ei ole perusarkea nähnytkään. Tämä ehkä vaikutti Bangkokin kokemukseemme jotenkin, vaikka jälkikäteen olen kuullut muiltakin sen olevan joskus parhaimmillaan, kun yöpyy hyvässä hotellissa ja pitäytyy hedonistisissa kokemuksissa: vaikkapa ui, käyttää kauneus- tai hierontapalveluja, syö ja juo.
 |
| Suurkaupungin valot hohtavat illalla joen rannassa. |
Bangkok on täynnä ihmisiä ja kiireinen kaupunki. Se muistutti Lontoosta siinä, että pitäisi aina tietää, minne on menossa. Ristiin rastiin kaupungissa tai sen ostoskeskuksissa eksyminen tuntui ainakin tässä mielentilassa ja kuumassa säässä lähinnä väsyttävälle. Pienellä tutustumisella ennen liikkeelle lähtöä liikkuminen oli tosin ihan helppoa, joskin aikaa vievää, etenkin maateitse. Kaupungin arkkitehtuuri oli monen muun Aasian kaupungin tapaan hallitsematon sekamelska ja se tuntui kasvavan nopeammin kuin infrastruktuuri pystyi vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Tässä ei toki ole kamalasti mitään uutta, mutta kaupungin yläpuolella kulkevat skytrain-junat esimerkiksi olivat usein todella täynnä. Junat itsessään olivat ilmastoituja ja siistejä. Skytrainit olivatkin meistä tosi hienoja ja julkista liikennettä oli periaatteessa todella hyvin Aasian mittakaavassa tarjolla: se vain ei mennyt aina sinne, minne halusi päästä ja pienet mutkat matkassa ja matkustajien hurja määrä toivat siihen mausteensa.
Kun ihmistungokseen vielä lisättiin joku oman elämänsä sankari, joka täydessä junassa todella antaumuksella ryysti kovaan ääneen limua ja samalla katseli kännykästään äänet täysillä jalkapallopeliä, oli vaunussa sekä läheisyyttä että tunnelmaa, joka hieman huvitti ja muistutti Lontoon metron tungoksesta: muisto, joka ei minun mieltäni hirveästi lämmitä. Kaupunkiin on avautumassa pian uusia metroreittejä, joiden mainokset olivat hauskat. Niissä käytetään englanniksi meille tuttua vuosijärjestelmää, jonka mukaan uudet asemat aukeavat 2019 ja 2020 ja thaimaaksi heidän vuosijärjestelmäänsä, jonka mukaan asemat saadaan käyttöön vuonna 2562-2563 (ero on 543 vuotta suurimmalle osalle vuodesta alkukevättä lukuunottamatta). Ehkäpä tätä kalenteria voitaisiin alkaa käyttää myös länsimetrosta uutisointiin, virheellisen tiedottamisen välttämiseksi?
Greg to differ blogi sekä The Insider's Guide to Bangkok ovat kirjoittaneet Thaimaan tulevasta liikenneinfrastruktuurista ja siihen liittyvistä ongelmista. Ensimmäisessä niistä kerrotaan, että Thaimaalle tavalliseen tapaan uusia metrolinjoja hallinoivat eri tahot, niillä on eri nettisivut ja niiden asemat eivät perustu välttämättä tarpeeseen vaan mystisempiin rahavirtoihin, joihin ehkäpä liittyy hiven korruptiotakin. Päältäpäin katsottuna tämä ei olisi kauhean yllättävää.
 |
| Lentokenttäjuna oli vielä aika hiljainen. |
 |
| Asemalla ollaan. |
 |
| Tunnelia ja portaita sinne tänne oli asemilla yleinen teema. |
 |
| Juna saapuu, mutta väärään suuntaan. |
Itse asemat olivat siistejä, mutta lipun maksaminen tehty vaikeaksi. Matkustajan pitää paitsi tietää, minkä asemien välin matkustaa myös maksaa kolikoilla. Matkalippu maksoi noin euron etäisyydestä toki riippuen. Hinta määräytyy asemien mukaan ja tietenkään sopivaa kolikkosummaa ei yleensä ole. Siksi jonotetaan ensin kassalle, joka vaihtaa setelin kolikoiksi ja sitten itse maksukoneelle, josta lippu ostetaan näillä kolikoilla. Joskus käy tuuri ja setelinvaihtosetä tai -täti ei ole liian kiireinen myydäkseen myös lipun. Joskus kiireetönkään virkailija ei niin tee. Kaiken kukkuraksi vaihto vaikkapa skytrainin ja metron välillä ei onnistu samalla lipulla, vaikka skytrain-linjojen välillä saakin vaihtaa. Kaupungin liikenteeseen voi olemistaan helpottamaan hankkia rahalla Rabbit matkakortin, mutta koska se maksaa rahaa, jota ei takaisin saa, emme viitsineet investoida vain välttääksemme pari jonoa. Korttia olisi kuitenkin pitänyt latailla. Toisaalta Thaimaassa niinkuin monessa muussakin Aasian maassa korttia voi sitten käyttää myös muualla maksamiseen. Kun Lontoon Oyster cardia ajetaan alas sillä ajatuksella, että kaikki voivat maksaa pian pankkikorteillaan, joissa on lähimaksutoiminto, Aasiassa matkakortit tuntuvat yleistyvän maksukortteina.
Toinen meitä ihmetyttänyt asia oli, että vaikka asemille usein oli rakennettu toimivat rullaportaat, jotka voisivat auttaa huonosti kulkevia, aina oli niille päästäkseen kiivettävä pieni pätkä portaita. Me toki voimme kiivetä portaita muutenkin, mutta tällaiset jutut silti pistävät silmään. Kolmanneksi asemilla meitä ihmetyttivät turvamiehet ja -naiset, jotka tutkivat silloin tällöin valitsemiensa ihmisten laukut. Periaatteessa hyvä juttu kaupungissa, jossa on tapahtunut pommi-iskuja ja sotilassairaalaa pommitettiin meidänkin visiittimme aikana. Kuitenkin kun he esimerkiksi meidät lähtiessämme lentokentälle pysäyttivät ja halusivat nähdä reppuun, riitti repun yhden taskun vähän avaaminen eikä sinne sitten edes katsottu. Vanhana lentokentän turvatarkastajana väitän, että tästä ei ole edes tyhmimpien karkotteeksi. Onko tässä järkeä, jos ei sitten tehdä kunnolla? Sama homma on jokaisen ostoskeskuksen ovella. Hyvä ajatus, mutta toteutus ontuu.
 |
| Alhaalla jonottavat autot. |
 |
| Junien raiteet kulkevat teiden yläpuolella. |
Bagkokin vegaaniruokia kehuvassa päivityksessä mainitsinkin siitä, että taksi on vihoviimeinen kulkuneuvo, joka turistin kannattaa ottaa iltapäiväruuhkassa. Täysin ilman näkyvää syytä istuimme lyhyen matkan takia taksissa yli tunnin, jos ei lähemmäs kaksi. Onneksi olimme tilanneet kyytimme Grab palvelun kautta ja siitä maksettiin etukäteen sovittu könttäsumma. Vieressä istui perustaksissa porukkaa, joilla mittari raksutti. Kuulin myöhemmin, että eräs matkustelijapariskunta oli jäänyt tieliikenteessä taksiin jumiin kahdelta aamullakin, joten ehkä taksi ajatuksena vain ei tässä kaupungissa toimi.
Bangkokista löytyi minusta kaksi kivempaa liikennemuotoa turistille, joista ensimmäinen varmaan jokainen Bangkokin kävijä käy kokemassa. Se on tietenkin laiva. Hotellimme oli ihan joen vieressä ja ikkunamme avautui joelle, joten ohi lipuvia bilelaivoja, hotellien kuljetuksia ja isoja tavarakuljetuksia ihailimme koko Bangkokin visiitin ajan. Meidän ei tarvinnut kuin kävellä pieni matka sillalle, kiivetä ylös ja ylittää se ja olimme satamassa, josta lähtivät sekä turistiveneet että tavallisen liikenteen laivat. Kovasti meitä yritettiin taivutella "hop on hop off" veneen kyytiin, mutta valitsimme paikallisemman vaihtoehdon (oranssi lippu). Turisteja toki sekin oli lopulta täynnä, vaikka pari munkkia mahtui toki myös kyytiin. Edes tuulen käydessä kasvoihin ei hiki kuivunut Bangkokin kuumuudessa, mutta venekyyti oli silti minusta kaikkein kivoin tapa katsella Bangkokia. Veden päältä näkyvät niin muutamat nähtävyydet kuin kaupungin korkeat talotkin. Olisinkin voinut tehdä näitä laivamatkoja useammankin.
 |
| Laivaliikenteen asema. |
 |
| Sinisen lipun linjan vene pysäkillä. |
 |
| Kuski ohjaa. |
 |
| Perinteisillä kalastusveneillä olisi myös päässyt maksua vastaan reissuun. |
Toinen kiva ikkuna kaupungin normaaliin elämään oli julkisen liikenteen bussi, jonne nousimme päästäksemme Wat Pho temppelin alueelta MBK kauppakeskukselle. Saimme netistä selville bussin ja sen pysäkin, mutta seistyämme pysäkillä hyvän tovin paikalliset rouvat neuvoivat, että ei se bussi tässä pysähdy, vaan toisella puolella tietä. Bussikartta osoittautuikin "sinnepäin" kartaksi ja kysyvä löysi perille varmemmin. Meidät ohjattiin sitten vielä eri bussiin, mutta vaikka matka kesti oli mukava katsella kaupunkia paikallisemmasta kulkuneuvosta. En suosittele paikallisia busseja kiireessä, mutta bussit olivat ilmastoituja ja niistä oli kiva katsella ympärillä hyörivän kaupungin menoa rauhassa. Sekä tähän että lentokenttäbussiimme nousi pari munkkia, joille Thaimaassa on bussissa omat paikkansa kuin vanhuksille ja huonosti kulkeville muualla ja joukko paikallisia rouvia. Kuski toki pysähtyi hakemaan jotain purtavaa matkalla, kuten Aasiassa usein. Matka maksettiin konduktöörille (lippu kustansi noin 20 senttiä), joka puhui tarpeeksi englantia ymmärtääkseen minne olimme menossa. Lentokenttäbussi Bangkokin vanhalle lentokentälle kulkee metrolinjan päätepysäkiltä ja oli ihan hyvä ja taksia halvempi keino päästä kentälle lähtiessä. Kyytiin nousseet munkit muuten käytiin pudottamassa matkalla jonnekin, missä bussi ei virallisesti pysähtynyt. Paljasjaloin he siitä jatkoivat matkaa ja meille heiltä irtosi tosi leveät hymyt.
 |
| Bussin kyydissä. |
 |
| Turistibussi liikenteeltä suljetulla alueella. |
 |
| Bangkokin liikennettä. |
 |
| Toiseen suuntaan on taas liikenne tukossa. |
Jotakin Bangkokin infrastruktuurista ja liikennekaaoksesta kertonee myös se, että Don Mueangin lentokenttä suljettiin jo kertaalleen, kun uusi Suvarnabhumin kenttä avattiin. Se avattiin kuitenkin sitten jonkin ajan päästä uudelleen liikenteelle asenteella "tämähän oli ihan hyvä" halpalentokenttänä. Bangkok on kaoottinen kokemus. Päälle lisätään vielä huutelevat tuk tuk kuskit, jotka tarjosivat hullua hintaa ja sitten kysyivät minkä hinnan olet valmis maksamaan ja hotellin edessä päivystävät taksikuskit, jotka oli ajettu ihan oven edestä pois, koska olivat niin kärkkäinä kyytiä tarjoamassa. En varmaan koskaan ennen ole törmännyt niin moneen mahdolliseen kulkuneuvoon, jotka kuitenkin yhdessäkään eivät muodostaneet toimivaa kokonaisuutta. Bangkok tuntuikin monessa kohtaa olevan vähemmän kuin osiensa summa, jossa jokainen selviää miten vain kykenee. Toisaalta se oli turisteihin jo tottunut ja monessa kohtaa turistin ehdoilla elävä kaupunki. Siksi olikin mukavaa myös kävellä kaupungilla hieman hiljaisempia seutuja, silloin kun lämpötila sen salli katsellen paikallisempia kulmia.
Turistille olisi toki ollut myös ostettavissa kovemmilla hinnoilla autokuljetuksia lentokentälle ja matkakohteisiin, kuten upean oloiseen Ayutthayan historialliseen puistoon, joka 1350 luvulta lähtien toimi Siamin pääkaupunkina ja on nykyään UNESCOn maailmanperintökohde. Sinne pääsee myös ainakin junalla. Vuonna 1700 se oli miljoonan asukkaan kaupunki. Sääli sinänsä, että olimme tällä kertaa sen verran poikki, ettemme kuumassa lähteneet Ayutthayaa ihastelemaan. Ajattelimme kuitenkin, että Bangkokiin tulee varmaan joskus uudelleen palattua. Ehkäpä sitten metroakin on saatu rakennettua lisää.
 |
| Kävelyllä pienemmillä kaduilla. |
 |
| Suurkaupungin liikenteessä voi törmätä odottamattomiin vaaroihin. |
Tunnisteet: Aasia, Bangkok, bussi, Juna, Liikenne, Matkustus, Metro, Mielipide, SIM, Thaimaa, turismi
