Hoi An: Oma matka on enemmän kuin nähtävyydet ja meillä on kantis maailmalla

Hoi Anissa on kuvauksellisimmat vesipuhvelit.

Ensimmäisessä Hoi Anin päivityksessä harmittelin vanhan kaupungin tungosta ja myyntimeininkejä. Nyt haluan kirjoittaa siitä, miksi Hoi An on silti ihana ja minulle jo kahden visiitin jälkeen jotenkin rakas. Palaan sinne varmasti, jos vain elämä sellaisen sallii.

Aluksi sanottakoon, että Hoi Anin vanha kaupunki on näkemisen arvoinen ja kaunis. Parhaimmillaan se on illalla, kun joelle lähetetään veden päällä kelluvia lootuksen muotoisia kynttilälyhtyjä. Turisti voi ostaa ja sytyttää omat lyhtynsä ja seurata niiden lipumista joella. Joelle voi ostaa myös venekyydin perinteisellä kalastusveneellä. Sellaisia lipuu Hoi Anissa pitkin jokea päivällä ihkaoikeiden kalastajienkin käytössä ja illalla joenranta on täynnä paikallisia miehiä kysymässä turisteilta: "You want boat?". Odotin tällä käynnillä, että joku kysyisi "You buy boat?" ja olisin alkanut tinkiä. Oma vene olisi kiva. Olen muutaman kerran nähnyt veneessä upeasti pukeutuneita vietnamilaisia hääpareja, jotka laskevat yhdessä kynttilälyhtyjä veteen. Illalla japanilainen silta valaistaan värikkäästi ja joka puolella on valaistuja kauniita lamppuja ja Hoi Aniin jo tiiviisti yhdistyviä kangaslyhtyjä.

Japanilainen silta valaistuna violetiksi.


Väki tungeksii, lyhdyt loistaa. 

Itse ostin ensimmäisellä Vietnamin reissulla Hanoista Ginkgon paidan, jossa Hoi Anin nimi on kirjoitettu näiden lyhtyjen kuvin. Nykyään Ginkgolla onkin Hoi Anin vanhassa kaupungissa pieni kauppa. Heidän paitansa ovat ihan vietnamilaista tekoa, mutta kestäviä ja hyvälaatuisia. Ginkgo merkin on perustanut ranskalais-vietnamilainen pariskunta ja nykyään he työllistävät paljon paikallisia useammalla paikkakunnalla fair trade periaattein. Nettisivuilla vieraillessani huomasin, että Ginkgo näyttää nykyään järjestävän myös matkustukseen liittyviä palveluja ja laajentaa kovaa vauhtia. Vietnamissa hyvin suunniteltuja ja kestäviä tuotteita valmistava voi päästä pinnalle nopeasti, sillä yleensä vielä kaupat myyvät samoja tuotteita. Kilpailua rajoittaa myös se, että firmojen täytyy olla vietnamilaisomistuksessa. Monen länsimaalaisen miehen yrityksen näyttääkin omistavan virallisesti vietnamilainen vaimo. Sama periaate toki pätee monessa muussakin maassa: Malesiassa länsimaalaisella yrittäjällä täytyy olla firmassa mukana malaiji, joka käytännössä hoitaa esimerkiksi kokoustamisen. Muuten meitä länkkäreitä varmaan olisikin vaikkapa Hoi Anin seudulla yrittämässä omaa toimintaa paljon enemmän.

Monella ravintolalla on nykyään Hoi Anissa omin niminsä kirjaillut lyhdyt ja kaupunki on täynnä kohtia, joissa kymmenet valaistut värikkäät lyhdyt roikkuvat ilmassa tien yllä. Lyhtyjä voi ostaa, mutta ne eivät luonnostaan taitu kasaan, mikä vaikeuttaa niiden kotiin viemistä. Vein itse kotiin kaksi pientä lyhtyä, jotka minulla oli parvekelyhdyn sisällä Lontoossa muistuttamassa ihanasta Hoi Anista. Pienet lyhdyt mahtuvat matkalaukkuun paremmin, mutta ne ovat yleensä yksivärisiä eivätkä ihan niin kauniita kuin valtavammat kukkakankaiset lyhdyt.

Vanhan kaupungin ravintolat ovat länsimaalaisille suunnattuja ja osa todella tasokkaita. Pitsa oli viime visiitillä yhtä huonoa kuin muuallakin Vietnamissa, mutta vietnamilaista ruokaa tarjoava Morning Glory oli kasvissyöjällekin miellyttävä kokemus. Hoi An Roastery on mukava länsityylinen kahvila, joka myy vietnamilasita kahvia. Vietnamilainen kahvi on tummaa ja sitä tarjoillaan espresson kaltainen pieni määrä kerralla. Maitokahviin lisätään condensed milkiä, eli tiivistettyä maitoa, joka on todella makeaa. Kahvin saa lämpimänä tai jäillä. Usein pöytään tuodaan koko vietnamilainen kahvinkeitin phin. Kahvin valmistumisen näkee nostamalla keittimen kannen. Jos nestettä on vielä, anna kahvin valua pitempään. Kun pinnalla ei näy enää nestettä, voi kannen nostaa alustaksi keittimelle ja nostaa keittimen lasin päältä pois. Kahvi on valmis nautittavaksi. Jos tiivistetty maito on pohjalla, kannattaa se sekoittaa, muuten se jää kahvin pohjalle. Hinnat ovat toki kalliimmat kuin vähemmän viehättävissä maisemissa, mutta eivät lomalaisen budjettia kaada. Reppumatkaajan budjetilla joutuu valitsemaan tarkemmin.

Hoi An Roastery on mukava kahvipaikka.

Sateisena iltana joulukuussa kadut olivat ihanan tyhjät. Turistit olivat ostaneet vietnamilaiset hatut.

Ravintolan ikkunasta joelle voisi katsella tuntikausia pimeässäkin, kun Hoi Anin valot palavat vastarannallakin.

Vanhan kaupungin päänähtävyyksistä mieleenpainuvin on varmaankin japanilainen silta. Se on peitetty kauniisti koristeltu silta, joka valaistaan iltaisin eri värein. Ensimmäisen sillan japanilaiset pystyttivät paikalle 1590-luvulla, mutta sen jälkeen siltaa on muunneltu. Nykyinen silta on rakennettu 1700-luvulla ja ranskalaisten tekemien muutosten jälkeen alkuperäinen muoto palautettiin ja silta sai nykyisen muotonsa 1986. Sillan sisällä on temppeli, jota katsellakseen tarvitsee pääsylipun.

Hoi Anin vanha kaupunki edustaa 1700- ja 1800-lukujen aasialaista kauppakaupunkia. Travelfishin mukaan Hoi Anissa on edelleen 1107 rakennusta, jossa on puurakenteet ja Hoi Anin katujärjestelmä sallii kauppojen etupuolen olevan avoinna asiakkaille, kun niiden takapuolelta taas voitiin tuoda sisään tavaraa, joka oli kuljetettu jokea pitkin. Kaupungista voi valita muita vanhoja kohteita, joihin 120000 dongin pääsylipulla pääsee sisään. Näihin kuuluvat muutama museo, temppeli ja vanhaan tapaan sisustettu asuintalo. Kaikkialla Hoi Anissa on sallittua myydä turisteille tavaraa, joten turisti saa kieltäytyä ostoksista joka käänteessä.

Hoi Anin turistisuuden silver lining on se, että ihania majataloja ja hotelleja on paljon. Kilpailu on sen verran kovaa, että niistä ei tarvitse maksaa kamalia summia. Ensimmäisellä visiitillämme yövyimme turistikauden ulkopuolella Accor-ketjun Mercure hotellissa kolmella kympillä yö. Olisimme palanneet, mutta 50 euron hintaa yöstä oli vaikea itselleen perustella, kun uima-altaallisia pieniä majataloja oli tarjolla alle kahdenkympin hintaan. Päädyimme ihanaan ja hintansa arvoiseen  Riverside Oasis Villa majataloon, jossa meistä pidettiin hyvää huolta. Joen rannassa sijaitsevalla hotellilla oli kaunis puutarha ja pari pöytää ja tuolia ihan joen rannalla. Aamiaiseksi saimme tuoreita hedelmiä, tuoretta patonkia itse tehdyllä hedelmähillolla, tuorepuristettua mehua, kahvia sekä kasvisnuudeleita.

Joonas rentoutuu altaan reunalla tällä matkalla...
...ja edellisellä matkalla.

Muoviset vesipullot oli kierrätetty kekseliäästi kukkaruukkuina.

Hoi An on meille tarkoittanut hidasta elämää: paljon uimista ja oleilua. Kävimmekin vanhassa kaupungissa pyörähtämässä tällä kertaa vain lyhyesti. Turistilaumat eivät olleet meille Hoi Anin parasta antia. Sen sijaan Hoi Anissa on ihana ottaa käyttöönsä hotellin polkupyörä. Tällä kertaa saimme pumpata renkaat hotellin kaikista pyöristä ja aina löytyi joku muu vika. Apuna meillä oli sekä hotellin omistaja että respan tyttö hienossa vietnamilaisessa ao dai mekossaan ja erinäinen määrä heidän lapsiaan töllistelemässä touhua. Kummankaan naisen voimat eivät kuitenkaan riittäneet itse pumppaushommaan, joten pääsimme silti kuntoilemaan. Lopulta kaksi kohtalaista menopeliä löytyi.

Hoi Anissa voi pyöräillä riisipellon laitaa katsellen vesipuhveleita (meille tuttavallisemmin vesipuhva) ja lintuja, rannalle uimaan (An Bang beach on hieno, mutta meidän käydessämme tuulinen) sekä ihanan rauhalliselle joenrannalle.  Kaupungissakin liikenne ottaa melko hyviin huomioon pyöräilevien turistien oudot liikennetavat ja suurimmissa risteyksissä on isoista kaupungeista poiketen liikennevalot, joita totellaan. Oikealle saa kääntyä punaisella, minua neuvoi valoissa expat mies skootterin selästä. Vesipuhvelit on suureksi osaksi vähän surullisestikin kiinnitetty turvastaan narulla puihin tai aitoihin, eivätkä siksi pääse pakoon. Niitä ei siis saisi mennä liian lähelle. Näimme turistien kuvatessa eläinten kärsivän hätää parissa kohtaa. Kunnioittakaa eläinten oikeuksia olla niinkuin ihmistenkin. Jos tiellä on puhveli, se ei väistä välttämättä autoakaan, joten pyörällä väistäminen kannattaa. Jos puhveleita on lauma, noh, siinä vierähtää hetki.

Vanhaa kaupunkia ympäröivään "oikeaan" Hoi Aniin taidan olla vähän ihastunut. Turismista huolimatta ympärillä on vietnamilaisten omia kauppoja, taloja ja ravintoloita. Pellot ja joki ovat rauhoittavia paikkoja Vietnamin usein niin hektisessä ja vauhdilla kehittyvässä ilmapiirissä. Vesipuhvelit käyskentelevät riisipellolla rauhallisesti nostaen päätään kuin kysyäkseen "Mitäs siinä tuijotat?". Ekassa kuvassa oleva ei todellakaan pitänyt kuvatuksi tulemisesta. Meille kyllä kerrottiin, että vesipuhvelit eivät pidä kuvaamisesta ja kyllä sen päällekin näki. He ovat aika veikeitä persoonallisuuksia ja yleensä aika rauhallista porukkaa. Joen rannassa on mukava katsella maailmanmenoa sitä varten pystytetyillä penkeillä. Kapeiden vietnamilaisten talojen puutarhoissa juoksevat koirat, kalkkunat, kanat ja joskus lapsetkin.

Vesipuhva äiti ja vasikka makoilivat talon pihassa. 

Pellolla oli myös pari lehmää.

Joenranta on ihanan rauhallinen ja sen viertä kulkee kohtuukuntoinen tie.

Hoi Anissa käydessämme on ihan pakko myös käydä Minh Hien kasvisravintolassa (50 Trần Cao Vân). Siellä astetta normaalia quan chayta hienommissa ruoka-annoksissa on hyvät maut ja tarjolla on olutta 3000 dongia (0,15 €) per lasi. "Fresh beer" on Hoi Anin alueen tuoreolut, joka matkii Hanoin kuuluisaa tuoreolutta, bia hơita. Majapaikastamme Minh Hienille pääsi pyörällä joenrantaa ja kaupungin läpi. Ravintola on hieman turistikatujen ulkopuolella. Pyörän tai skootterin saa parkkiin sisälle. Pyörällä pääsee myös muualle kauemmas turistikeskustasta, jossa olemme käyneet viime matkalla ystävällisessä Tam Quang Minh kasvispaikassa, jossa ruokaa tuli hintaan nähden niin paljon, että maksoimme vähän ylimääräistä. Siellä juttelimme paikallisen myyjätytön kanssa, joka oli kiinnostunut kauanko olemme olleet kasvissyöjiä, joten asiointi englanniksi onnistuu.

Minh Hien illalla. Ravintola on avoin kadulle.

Tuoretta olutta.


Tofussa oli hyvä chilikastike.

Toisena päivänä kokeilimme täytettyä tofua banaaninlehteen käärittynä.

Minh Hienin lisäksi kävimme tällä matkalla entuudestaan tutussa kasvispaikassa (Thien Nghia), jota pitää mukava vanhempi nainen, joka ei puhu sanaakaan englantia. Tällä kerralla sieltä saimme hyvät päivän riisilautaset, joihin saimme itse valita haluamamme vihannekset ja tofut buffetista. Paikka on astetta paikallisempi, mutta menu on englanniksi. Takaosassa suurta ravintolaa on nähtävästi perheen koti, joten syödessämme meitä kävi tervehtimässä perheen koira ja kuoriessaan vihanneksia rouva katseli tabletilta jotakin telkkariohjelmaa. Viime matkalla kun tilasimme colat, rouva juoksi hakemaan ne viereiseltä kioskilta. Vettä saa ilmaiseksi ravintolan kulmassa olevasta pönikästä. Paikka löytyy osoitteesta 235 Cửa Đại.

Vegetarian restaurant Thien Nghia Quan Chay.

Sisällä ravintolassa on vehreää, mutta muuten ravintola on pelkistetty ja sisustettu peltisin pöydin ja muovituolein.

Päivän riisi.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä minulla on ikäänkuin velvollisuus mainita, että meillä on Hoi Anissa kantapaikka. Sen löysimme sattumalta edellisen matkan ensimmäisenä päivänämme Vietnamissa, kun olimme nukkuneet iltapäivään ja oli nälkä. Satuimme kääntymään hotellin ovesta oikealle emmekä vasemmalle ja törmäsimme ihan yhden kaupan vieressä Circle kahvilaan (317 Cửa Đại) ja söimme siellä hangover nuudelit. Circlen omistavat amerikkalainen Jeff ja vietnamilainen Anh. Paikalla on nykyään tarjolla vegeburgeri, jonka saa myös vegaanisena. Olimme aikoinaan sen yksiä koemaistajia. Ruokapaikkana Circle on hyvä ja tarjoaa amerikkalaista ja vietnamilaista comfort foodia. Tarjolla on myös Anhin tekemää chilihilloa. Hinnat ovat edelleen oikein kohtuulliset, vaikka paikka onkin paljon kiireisempi ja kasvanut jo koossakin.

Circlessä viettävät aikaansa myös monet expatit. Jos unohdutte juttelemaan pöytään liian kauaksi aikaa päädytte juttelemaan Jeffille ja ennen pitkää tuohon kantispöytään kuuntelemaan erinäisiä tarinoita elämästä Vietnamissa, musiikista ja ehkäpä jopa vesipuhvelijuustosta. Näin kävi meille ekalla kerralla ja olemme nyt jo tottuneet siihen ajatukseen, että jos Circleen eksymme, lähdemme mahdollisesti aamuyöstä. Paikka on auki yhdeksään ruoan puolesta, mutta en ole vielä nähnyt Jeffin pistävän paikkaa kiinni.

Näin käy muuten muillekin, jotka jäävät suustaan kiinni, ei vain meille. Tapasimme hotellillamme mukavan brittipariskunnan, joka on matkannut maailmalla melko samoin ajatuksin kuin me jo marraskuusta lähtien. Kerroimme heille suuntaavamme Circleen ja vietimmekin heidänkin kanssaan iltaa siellä kahtena iltana. He olivat palanneet Circleen vielä meidän matkattuamme jo Hueen ja lähteneet vasta yhdeltä aamulla. Paikka ei ole mikään menomesta, enemmänkin kuin olohuone tai oma piha matkaajalle. Siellä voi katsella ohi kiitäviä skoottereita ja tietä talsivia turisteja, oppia lauluja, joita ei saa paikallisille laulaa ja sanomaan kippis vietnamiksi (yksi, kaksi, kolme - Một hai ba), käydä moikkamassa koiria takatilassa ja vaikkapa löytää sammakon (kuva alla). Omistaja muuten vie pienet koirat rannalle joka päivä ulkoilemaan moottoripyörällä pitäen niitä repussa, yhtä edessä ja toista takana.


Pelastimme sammakon ruohikkoon.
Circle sisältä ennen kiireisintä ruoka-aikaa.

Vegaaniburgeri ja ranskikset.

Hoi Anilla on meidän matkassamme erikoinen asema, koska siellä ensimmäistä kertaa törmäsimme ajatukseen, että maailmassa voi elää muillakin tavoilla, kuin sillä omalla tutulla tavalla. Oman elämän katseleminen tästä näkökulmasta tuli ensi kertaa konkreettisesti vastaan. Puhuimme ihmisten kanssa, jotka olivat nähneet yhdenlaisen elämän ja vaihtaneet sen toiseen. Kuulimme tarinoita oman tiensä löytämisestä ja yrityksistä, jotka eivät menneet putkeen syystä tai toisesta. Hoi Aniin palaamisen yksi ihana puoli olikin nähdä osan näistä tarinoista ottaneen hienon suunnan ja pikkuhiljaa kehittyvän. Ravintolaa oli vaikkapa suurennettu ja uusi keittiö siirretty vanhaan koirien asuintilaan. Keittiössä hääri nyt kuusi ihmistä, kun edellisen kerran ei ollut muita työntekijöitä kuin omistajapariskunta. Vaikka omat jutut ovat ehkä monella tapaa nyt vaiheessa, on ihana nähdä jonkun menestyvän omalla polullaan ja elävän onnellisesti. Sellainen lisää luottamusta, että asiat loksahtavat kohdalleen tavalla tai toisella, joko vanhoihin uomiinsa tai sitten uusiin. Ainakin aina voi palata Hoi Aniin ja siellä odottaa yksi kantis maailmalla.


Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,