Da Lat: laiskan vegaanin suppea ruokakatsaus

An kahvilan terassilla.

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että olimme Da Latissa ruoan suhteen melko laiskoja ja baaritarjonta jäi meiltä katsastamatta lähestulkoon kokonaan. Siitä johtuu tämän tekstin jo alkuunsa epäinnostava otsikkokin: joskus hidas elämä tarkoittaa sitä, että ollaan suoraan sanottuna vähän laiskoja. Da Latissa loikoiltiin aikaisen aamiaisen jälkeen vielä rauhassa, luettiin ja mietiskeltiin ja kirjoitettiin vähän tätä blogiakin. Yleensä pääsimme ulos vasta lounasajan jo ollessa käsillä ja teimme helppoja ruokavalintoja.

Ihan majoituspaikan oven vieressä sattui olemaan buddhalainen kasvisruokapaikka Thien Tam 5 (21 Đoàn Thị Điểm), jonka "juttu" oli se, että nuudeliannos tai riisilautanen maksaa aina 15000 dongia (0,60 €). Paikkaa piti herttainen mies, joka osasi hieman englantia. Kävimme tässä lähiravintolassa niin monta kertaa, että herra vilkutti ja hymyili meille jo nähdessään meidät muuten vaan kadulla hotellin edessä lähtiessään skootterillaan jonnekin. Mikäs siinä, ruoka oli hyvää ja erittäin kohtuuhintaista. Kevätrullia tuotiin eteen silloin tällöin hinnalla 2000 dongia kappale.


Thien Tam 5 on pieni ja huomaamaton, mutta jo kyltit kertovat olennaisen, eli hinnan.

Yksinkertaisesti sisustettu paikka oli suosittu lounaalla ja iltaisin.

Halpa mutta hyvä nuudeliannos.


Jos kotikadun jaksoi kävellä alas asti ja kääntyi vasemmalle, ei pitkä matka ollut seuraavaankaan kasvispaikkaan: Cơm chay Âu Lạc (15 Phan Dinh Phung). Siellä ruoan hinta oli tuplat edelliseen paikkaan verraten riisilautasesta, mutta buffetista sai valita haluamansa vihannekset ja tofut itse. Tällä paikalla oli aina ihania vihanneksia: sekoituksia pavuista ja porkkanasta, joissa oli ihana tuore maku. Mock meateistä uusi tuttavuus oli "ribs" palanen, johon oli juureksesta tehty sisään ikään kuin kova luu. Ruoka oli aina ihanaa ja curryperunat etenkin olivat ihan ykkössuosikkini. Curry-mausteseosta ei tahtonut Da Nangissa löytää kaupasta Vietnamissa tehdäkseen vaikkapa aamutofut pannulla muulla kuin chilikastikkeella. Olinkin siksi curryperunoihin erityisen ihastunut, kun sellaiset maut, joita ei paletti hetkeen ruokamaailmassa koe maistuvat jotenkin vielä paremmille kuin normaalisti.

Ravintola on pieni, mutta siisti ja takana löytyy lisää istumatilaa.

Päivän buffet-tarjontaa.

Riisilautaset pöydässä. Keittoa saa ilmaiseksi.

Seinillä on erikoisia Buddha-tauluja.

Ylös kaupunkiin päin kiivetessä vastaan tuli pian tämän kasvispaikan jälkeen ihana länsimaalaistenkin suosiossa ollut An Cafe kahvila (Ba Tháng Hai), josta maailman menoa sai katsella puutuoleilta puutarhamaiselta terassilta. Täällä minulle pyynnöstä osattiin tehdä mansikka-banaani smoothie ilman maitoa ja joimme matkan aikana muutamat kahvit hitaasti terassilla, joko kirjoitellen ja lukien tai vain katsellen liikennettä. Sateessa katettu terassi oli jotenkin kuin mökin terassi. Tarjolla olisi ollut myös pientä purtavaa ja vietnamilaisen kahvin lisäksi ihan espressopohjaisiakin juomia.

Terassinäkymiä An Cafessa.

An Cafehen kiivetään sivussa olevia pieniä portaita, jotka ovat vähän piilossa.

Sitruunamehu ja maidoton mansikka-banaani smoothie.


Ylös rinnettä jatkaessaan matkaaja saapuu lopulta yhdelle Da Latin kuuluisammista kasvisravintoloista, Hoa Senille (62 Phan Đình Phùng), joka on jo laajentanut toisen paikan hieman kauemmas keskustasta. Täällä meitä viihdytti autoleikeillään pieni poika, joka kielimuurista huolimatta kommunikoi autojuttuja innostuneena kenelle vain, joka suostui vähän aikaa leikkimään. Ravintolan ulkopuolella kojusta myydään banh mi leipiä sekä makeita kasviksilla täytettyjä pullia hintaan 12000 dongia kappale. Ne olivatkin meidän monen päivän eväsherkkumme ja illallisemme, kun kaappasimme muutaman matkaan kaupungilla liikkuessamme. Joonas etenkin on ihan hurahtanut banh mi leipiin, niinkuin monet muutkin Vietnamin matkaajat.

Hoa Senin ruoissa oli hyvät kastikkeet, jollaisia kaipailimme Da Nangin ruokiin.

Hoa Sen ulkoa illalla. Ravintolan eteen kertyy paljon skoottereita.

Banh mi kojun tarjontaa.


Olimme lukeneet etukäteen, että Da Latin torilta löytyy toisesta kerroksesta useampi kasvispaikka. Suuntasimme siis yhtenä päivänä torille (Chợ Đà Lạt), jossa tosin kävi nopeasti selväksi, että toista kerrosta ei joko ollut tai se oli täynnä vaatekauppoja. Hieman pettyneenä kiersimme torin ulkopuolen kojuja katsellen, jos myynnissä olisi ollut mansikoita, mutta emme niitäkään löytäneet. Kiertäessämme törmäsimme toiseen rakennukseen, jonka nimi oli uusi tori (Chợ mới). Sieltä yläkerroksesta todella löytyi kulmasta kasvisruokakoju, jossa kaksi rouvaa pyöräytti meille matkan ehkä tähän asti parhaat pho nuudelikeitot kohtuulliseen 20000 dongin (0,80 €) kappalehintaan. Ruoka tarjoiltiin buddhalaisen toivotuksen kera hymyillen. Muuten yläkerran kasvispaikat näyttivät muuttuneen muiksi ruokakojuiksi tai lopettaneen, mutta yksi kojuhan riittää, etenkin kun se oli hyvä.

Torin Chay koju.

Pho-keittoa.

Teetä tarjoiltiin kauniista lasista ja salaatti oli varmaankin suoraan torilta, koska oli niin tuoretta.


Vaikka Da Latissa on tarjolla kaikenlaista länsimaista ruokaa, emme pahemmin kokeilleet pitsoja tai pastoja jo hinnankin vuoksi. Pasta on meille ruoka, jonka osaamme aika hyvin tehdä kotona, joten ravintolassa sen syöminen on usein pieni pettymys. Kun sen hinta Da Latissa saattoi olla yli 100000 dongia, ei pastanhimoa ollut lainkaan. Nuudelihan on melkein samaa tavaraa kuitenkin. Vegaanipitsasta näimme kuvan netissä ja sitä oli joskus erikoisjuttuna myynyt italialainen ravintola, joka meidän vieraillessamme oli koko viikon kiinni. Myös kasvisburgereita oli siellä täällä, mutta oli mahdotonta saada selvää mitä ne sisälsivät. Hinku länsiruokaan ei ollut niin suuri, että olisimme lähteneet burgereita kokeilemaan.

Sen sijaan kävimme kyllä yhtenä iltana mainiossa Ganesh ravintolassa (1 Nam Kỳ Khởi Nghĩa), jonka nimestä ehkä arvasitte tekevän intialaista ruokaa. Siellä jo lista ilmoitti, että vegaaniruoka onnistuu ja itse omistaja Ganesh kävi meille varmistelemassa ruoan saapuessa, että tilauksemme oli oikein ymmärretty. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Vieressämme istunut brittipariskunta tilasi hurjan määrän ruokaa juuri siitä syystä, että annokset olivat suurempia kuin usein intialaisessa ravintolassa odottaisi. Toisella puolella vieressämme vietnamilainen seurue naureskeli muiden valtaville tilauksille jaettuaan kolmelle hengelle kaksi ruokaa. Ruoan jälkeen pöytään tuotiin siemeniä, joiden sekaan oli sekoitettu anista. Maku oli jännä ja viereisen seurueen herrasmies tyhjensi siemenet kotiin vietäväksi nenäliinaan, jonka tunki taskuunsa. Palvelu oli todella ystävällistä ja meidät oikein käteltiin lähtiessä.

Ganeshin ruokatarjontaa.


Kauempana keskustasta satuimme eräänä päivänä Quán cơm chay An Lạc Tâm kasvisbuffettiin (20 Bùi Thị Xuân), jossa ruokia minulle annostellut mies ei millään suostunut lopettamaan ruoan lappamista lautaselle, vaikka näytin hänelle monta kertaa, että eiköhän nyt riittäisi ja OK. Kaikki oli todella hyvää ja paikassa oli harvinaisen monenlaista tarjoilua. Syödessämme ravintolan takaosassa oli meneillään kevätrullien valmistus illalle, johon osallistui koko perhe isoäitiä myöten. Rullia valmistui satoja, jos ei tuhansia, joten illalla ravintola varmaankin on kiireisempi.

Ravintolan julkisivu on melko huomaamaton.

Buffetista saa ruokaa myös mukaan.

Riisilautanen.


Entäpä sitten baarit ja kuppilat? Kovin monessa emme käyneet, mutta Da Latista tiesimme jo etukäteen pari paikkaa, joissa halusimme käydä. Jo viime Vietnamin matkalla katselimme Da Latin seutuja ilmastonsa vuoksi ja silloin törmäsimme expat ravintola V Cafeseen netissä. Ajattelimme, että tässä on mahdollisesti Hoi Anin kantiksemme sukulainen ja eräänä iltana suuntasimmekin sinne juuri happy hour ajan lopussa. Paikan päällä selvisi, että nettisivujen aika ei edes pitänyt paikkansa ja kyseessä olikin hieman länsimaiselle lompakolle suunnitellumpi paikka. Joimme silti yhdet oluet odotellen live musiikin alkua. Kyseessä oli mies, joka soitteli pianolla balladeja, eikä musiikitarjonta ainakaan tänä iltana ollut juomien hinnan väärti. V Cafe ei jotenkin ollenkaan ollut meistä mukava ja kutsuva, etenkin koska paikka sisältä oli selkeä ravintola pöytäliinoineen ja terassilta oli näkymä vain tielle. Hinnat pitivät paikalliset poissa. Toinen expat paikka Da Latissa on Escape baari, jossa pitäisi myös joka ilta olla musiikkia, mutta heidän hintansa olivat netin mukaan vielä hullunkurisemmat ja lopulta sellaista iltaa, kun musiikki olisi vetänyt kalliiden oluiden ääreen ei viikkoon mahtunut. Kävimme Escapen ovella kerran hieman ennen neljän avaamisaikaa. Se on hotellin alakerassa oleva kellaribaari.

V Cafe illalla.


Torin liepeillä on hienoilla maisemilla varustettuja baareja, joissa varmaankin on paras mahdollisuus nauttia yöelämästä Da Latin aikaisin hiljenevässä illassa. Myös yhdessä hienommista hotelleista, Dalat Palacen kellarissa, sijaitsee Larry's bar, jossa voi nauttia cocktaileja hotelliasukkaiden kanssa. Meidän hiljaiseloomme eivät tällä kertaa kuuluneet Larrynkaan cocktail bileet, vaikka hotellin ohi kävelimmekin. Minusta mukavin paikka oli järvenrannan hienon ja kalliin Pensee ravintolan takana oleva kuppila F Garden (Phường 1), josta on silti vielä järvinäköala. Siinä kelpasi katsella ihmisten iltalenkkejä järven ympäri ja yleistä liikennettä ja vilinää. Ravintola oli nuorten vietnamilaisten suosiossa. He tulivat porukalla syömään pitsaa ja juomaan viiniä tai ihan vain kahville.

F garden dalat kuppila järven rannalla.

Jääkahvi maisemalla.

Da Lat oli loistava paikka ottaa rauhallisesti kahvikupposen äärellä tai omalla parvekkeella mukaan tuodun banh min kera. Ruoka oli hyvää ja halpaa ja paikalliset ravintolan pitäjät ystävällisiä. Varmasti emme ehtineet nähdä kaikkia tai ehkä edes parhaita paloja Da Latin ruokamaailmaa, mutta jos vegaanilla on näin helppoa laiskotella, kun ruokahuolto pelaa, jotakin hyvää se kaupungin ruokatarjonnasta kertoo. Aamiaisella tarjoiltu mansikkahillo ja mehu olivat muuten myös todella hyviä ja niitä myytiin ympäri kaupungin.

Tunnisteet: , , , , , , , , , ,