Vinkki missä vain matkailuun uima-allasta kaipaavalle

Uima-altaan "vuokraus" saattaa tulla paljon halvemmaksi, kuin uima-altaallisessa hotellissa yöpyminen. 
Vietimme yhden iltapäivän Đà Nẵngin One Opera hotellin uima-altaalla. Saimme altaan lähestulkoon koko ajaksi itsellemme. Neljännen kerroksen uima-altaalta oli hienot maisemat ja allas oli 1.6 metriä syvä ja tarpeeksi pitkä kunnon uimiseen. Olemme käyttäneet myös muiden hotellien uima-altaita ympäri maailmaa, silloin kun olemme yöpyneet jossakin, missä allasta ei ole. Tämä on onnistunut ihan ilman mitään huijausta. Olemme kävelleet tiskille ja kysyneet paljonko maksaa altaan käyttö päiväksi. En itse asiassa muista kertaakaan, kun emme altaalle olisi näin päässeet. Hotellit, joissa olemme käyneet eivät kuitenkaan ole olleet mitään vesipuistoistaan tunnettuja hotelleja. Niissä varmasti on ihan todella pääsyliput olemassa ja kova hinta tai mahdollisuutta ei ole. Vaikkapa Orlandossa Universal studioiden vieressä hotellit kilpailivat toisiaan vastaan toinen toistaan hienommilla altailla ja silloin tällainen budjettiratkaisu ei välttämättä toimi.

Olemme myös etukäteen kyselleet hotelleilta allashintoja, mutta paras strategia on ollut vain kävellä aulaan ja kysyä mukavasti olisiko tällainen mahdollisuus olemassa. Täällä Novotel olisi ottanut noin 10 dollaria per henkilö altaan käytöstä. He myös meille kertoivat, että mahdollisuus oli olemassa vain koska meillä on platinakortti hotelliketjuun. Luulen, että tässä kuitenkin kortti lähinnä nosti hintaa ja neuvottelu tiskillä olisi toiminut paremmin kuin sähköposti. Hoi Anin Mercuressa ainakin yksi perhe kävi uima-altaalla sillä periaatteella, että tilasivat ruoat ja juomat ravintolasta altaalle. Toki tällainen pitää sopia, mutta jotkut hotellit voivat olla ihan tyytyväisiä tähän ilman eri maksua. Amerikassa olen törmännyt uima-altaallisiin baareihin ja Kuala Lumpurissakin tällainen kuulemma on. Itse tykkään kuitenkin rauhallisesta ympäristöstä ja itse uimisesta enkä altaassa bilettämisestä.

Tällä kertaa olimme jo netistä lukeneet kulman takana olevan One Opera hotellin antaneen muiden käyttää allastaan maksusta. Yksi kuukausi kuulemma maksaa noin 1.2 miljoonaa dongia ja yksi päivä maksoi meiltä 100,000 dongia per henkilö eikä tinkimiseen tällä kertaa ollut varaa. Hinta oli siis muiden asioiden hintaan nähden aika kova (noin neljä euroa per naama), mutta vietimme altaalla monta tuntia. Maksamallamme huoneen hinnalla ei kuitenkaan nähtävästi pääsisi edes Novoteliin uimaan, saatika saisi uima-altaallista yöpymispaikkaa. One Opera hotellista huone maksaa noin 70 euroa per yö. Muutamana päivänä tällainen neljän euron kulu ei budjettia kaada. Jos ranta olisi tyynempi ja meressä pääsisi uimaan vähän enemmän, tällaista allasratkaisua ei toki myöskään välttämättä tarvitsisi. Đà Nẵng voisi hyöytyä yksinkertaisesta aallonmurtajasta, joka tekisi päärannasta vähemmän aaltoisen. Toisaalta varjolla varustetut tuolit maksavat molemmille yhteensä 80,000 rannallakin ja taksi rantaan siihen päälle. Ilmaista ei siis ole sekään, jos ei halua olla suorassa auringon paahteessa. Katsastamme tässä vielä päivänä muutamana yhden hieman kauempana olevan allasvaihtoehdon, jonka huhutaan ottavan vain 25,000 dongia pääsystä altaalle.

Nyt matkasuunnitelmat ovat muuten vahvistuneet Đà Nẵngista eteenpäin! Lähdemme luultavasti Hội Aniin pariksi yöksi katselemaan tuttuja kulmia ja uima-altaalliseen majoitukseen. Sieltä matka jatkuu Huến kautta Đà Lạtiin. Angkor Wat on kohdelistalla nyt lopulta hieman tuonnempana. Lennot olivat sen verran tyyriit (meiltä molemmilta matka olisi kustantanut yhteensä kolmisen sataa), että etsimme ekonomisemman reitin alempaa Vietnamista. Đà Nẵngissa oleilua on nyt jäljellä viikko ja lähdemme eteenpäin ensi torstaina. Tähän viikkoon yritämme mahduttaa ainakin visiitin Mỹ Sơnin raunioille ja Marble Mountain näköalojen tarkastelun. Sen lisäksi listalla on yhden paikallisen tahon järjestämät luomumarkkinat ja live musiikkia paikassa, jonka ohi olemme jo useammin kävelleet, mutta aina liian aikaisin. Musiikki alkaa siellä kahdeksalta.

Eilen huomasin kuitenkin, miten olemme hitaasta tahdista huolimatta silti olleet paljon aktiivisempia kuin kotona ja joskus sitä kaipaa ihan vaan huoletonta olemista ilman mitään projektia, kirjoittamista tai ulkona pyörimistä ja keskustelua näkemistään ja kokemistaan asioista. Olikin kiva katsoa Netflixiä pari tuntia ja saada loppuun People v OJ Simpson sarja (oli hyvä tällaiselle, joka ei tuohon aikaan ole asioita vielä seurannut) ja aloittaa Better call Saul, joka on ollut listalla Breaking Bad addiktion vieroitusoireista lähtien. Nukuin sen jälkeen makeasti, kun aivot oli saanut nollata oikein kunnolla. Välillä sitä tarvitsee lötköiltoja ja ehkä jopa päiviä. Tänään odotan innolla illan jalkapallo-ottelua Suomesta sekä huomenna Brentfordin ottelua Englannista. Nyt matkalla oloon alkaa vähitellen tottua tai on ainakin jonkinlaisessa siirtymävaiheessa. Sellaisessa "kappas, olen vielä täällä eikä kotiinlähtö häämötä" -tilassa. Siksi ehkä omia arjen kivoja juttuja ja rutiinia ilahduttavia hommia, kuten meille joka lauantainen jalkapallo, alkaa myös kaivata osaksi olemista.

Harmittavasti Vietnamin jalkapallosarja jäi tauolle juuri tänne saapuessamme, joten paikallista jalkapallotunnelmaa emme pääse haistelemaan. Tännehän voisi tulla pari suomalaista seuraa lämpimään pelaamaan nyt kauden alkua, samaan tapaan kuin Fuengirolassa pelataan tänä viikonloppuna pesistä. Jostain luimme, että Phu Quociinkin alkavat kohta Suomesta lennot ja matkat (yhdistelmämatkana Saigonista pääsee kai jo), joten mites olisi veikkausliiga? Tehtäisiin samalla tutuksi suomalaisille Vietnamin ihania rantoja ja pelattaisiin ilman lunta. Fuengirolassa haastatellut pelaajat totesivat, että lämpimässä vanhakin jaksaa pelata paremmin eikä paikat kolota niin.

Vanha jalkapallostadion, johon törmäsimme kävellessämme. Uusi on nyt kauempana keskustasta.

Tunnisteet: , , , , , , , ,